Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Betty ... niin siellä asui Betty ... hän oli nuoruuden
rakastettuni, tiedättehän?
— Ymmärrän, että muistot kirvelevät. Mutta
emmeköhän jatkaisi matkaa edelleen?
— Voisimmekohan mennä hautausmaalle, sanoi
Jäätynyt Mies kuin empien. Hehän ovat kaikki siellä
... tarkoitan, siellä ovat kaikki, jotka joskus tunsin.
Tohtori Kastela vei ystävänsä hautausmaalle. He
kulkivat paadelta toiselle ja Jäätynyt Mies nyökytti
silloin tällöin surullisesti päätään. Viimein löysivät
he myös haudan, jonka yksinkertainen, puolittain
sammaleen peitossa oleva kirjoitus kertoi, että kiven
alla lepäsivät vuonna 1955 kuolleet kultaseppämestari
John Simolin ja hänen vaimonsa Ulrika. Kuin
yhteisestä sopimuksesta paljastuivat molempien päät.
Jäätynyt Mies oli pitkän aikaa hiljaa. Viimein hän
lausui hiljaisella äänellä:
— Kahdeksankymmentä vuotta he ovat siis
olleet haudassaan. He odottivat minua kotiin, he
kärsivät ehkä enemmän kuin minä.
— Kaikkihan me kerran muutumme tomuksi, koetti
tohtori Kastela häntä lohduttaa. Minä tunnen
liikkuvani täällä kuin vieraassa maassa ja te olette kuin
kotonanne täällä.
— Mutta, hyvä tohtori, minähän o l e n täällä
kuin kotonani. Tännehän, tähän hautausmaahan
minäkin kuulun. Ellei kohtalo olisi minun kohdallani
leikkinyt näin omituisella tavalla, olisi tuossa
hautapaadessa myös minun nimeni. Onhan vain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
