Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
sattuman oikku, ettei isäni ja äitini nimen alla ole
kirjoitusta: »Oppinut maisteri Karl Simolin, syntynyt
kesäkuun 4 päivänä vuonna 1821. Kuollut ... niin —
koskapahan he varmasti uskoivat minut kuolleeksi?
Ehkäpä he toivoivat viimeiseen saakka. Ja, eikö
olekin niin, ettei rakkaus, ettei rakkaus koskaan kuole?
Hiljaisuus vallitsi jälleen kirkkomaalla. Silloin
tällöin katkaisi linnun liverrys hiljaisuuden ja hiekka
narahteli heidän jalkojensa alla. Jäätynyt Mies
vakuutti ystävälleen, että hän voisi kulkea
hautausmaalla vaikka kokonaisen viikon.
— Tehän ymmärrätte, että täällä lepäävät kaikki
ne ihmiset, jotka tunsin, joiden kanssa olin yhteydessä
ja jotka olivat ystäviäni.
Tohtori Kastela, joka havaitsi, miten kiihtynyt
Simolin oli, koetti kääntää puheen muualle.
— Tehän kysyitte minulta kerran New Yorkissa,
tunsinko ritarin ja neuvoksen Blaadhin. Hänen
hautakivensä on tuossa, sanoi Kastela ja osoitti kookasta
patsasta lehmuksen varjoissa.
He astelivat nyt nopeasti ja Jäätynyt Mies
kertoi, miten raatimies Blaadh oli auttanut häntä
opiskelussa ja miten hän oli ollut tosi ystävä. Hän vaipui
mietteisiinsä ja lausui sitten harvakseen:
— Muistan kuin eilisen päivän, kun hän minua
hyvästeli. Milloin se olikaan? Joskus vuonna 1848. Oh,
miten aika rientää!
Tohtori Kastela naurahti.
— Kyllä aika teidän kohdallanne todella on rientänyt.
Siitähän on jo yhdeksänkymmentä vuotta,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
