Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Hän näytti niin kiihtyneeltä, että tohtori Kastela
oikein pelästyi.
— Rauhoittukaa, hyvä ystävä. Menneet ovat
menneitä, emmekä saa heitä heräämään paaden alta. Hän
syntyi siis vuonna 1828?
— Niin, hän oli minua seitsemän vuotta nuorempi.
— Ja hän kuoli ... hän näyttää kuolleen vuonna
1890.
Jäätynyt Mies puhui edelleen kiihtyneenä.
— Hän kuoli naimattomana. Oh, Betty, sinä et
siis voinut unohtaa minua! Sinä odotit, mutta minä en
tullut koskaan takaisin. Sinä odotit kirjettä, mutta
sillä aikaa minä lepäsin jääkirstussani ...
Jäätyneen Miehen oli vallannut syvä liikutus.
Kaikki he, joita hän oli pitänyt rakkaimpinaan,
olivat siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen jo kauan aikaa
sitten. Jäätynyt Mies ei tahtonut eikä voinut käsittää,
että hän oli siirtynyt jo toiseen vuosisataan. Hän oli
yhä vielä aivan sama mies kuin vuonna 1850, jolloin
hän uinahti horrostilaan. Vain vaatteet hänen yllään
olivat toiset kuin ne, jotka hänellä oli yllään silloin,
kun hän jätti hyvästit nuoruudenrakastetulleen,
mamselli Betty Lundströmille Turussa vuonna 1848.
Miltei kokonainen vuosisata oli kulunut siitä. Jäätynyt
Mies tajusi, että hän oli yhä vielä nuori ja että
elämä pursui hänen suonissaan, mutta että tuossa paaden
alla ei ollut hänen nuoruudenrakastetustaan enää
jäljellä muuta kuin maatunut maallinen maja.
Mamselli Betty ei enää siis voinut nauraa, hän ei enää
voinut kiertää pehmeitä käsivarsiaan rakastettunsa kaulaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
