Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Mutta vielä oli kohtalolla, joka niin ihmeellisesti
oli ohjanut Jäätyneen Miehen elämän kulkua, eräs
yllätys hänelle tarjottavana.
Jäätynyt Mies mutisi hiljaa
— Oh, Betty, miksi jätin sinut ollenkaan! Olen
niin yksin, niin yksin.
Silloin kuului kevyitä askeleita heidän takanaan ja
heleä tytönääni sanoi anoen:
— Anteeksi, saanko laskea nämä kukat?
Jäätynyt Mies heräsi kuin unesta äänen kuullessaan.
Hän hätkähti, tuijotti tyttöä kuin jotain
kummallista ilmestystä ja hieroi sitten otsaansa. Lopulta
hän astui lähemmäksi tyttöä, tarttui häntä olkapäistä
kiinni ja puolittain huusi:
— Mutta sehän on Betty!
Tyttö kirkaisi pelästyneenä ja tohtori Kastela tempaisi
kädet pois tytön olkapäiltä. Jäätynyt Mies huohotti:
— Ettekö te olekaan Betty? Tehän olette aivan Betyn
näköinen ... Oh, miksi minua näin kiusataan.
Tohtori Kastela koetti nyt pelastaa kiusalliseksi
muodostuneen tilanteen ja selitti innokkaasti, miten
hänen ystävänsä tässä kadotti hieman malttinsa,
mutta että kyllä hän pian saisi tasapainonsa takaisin.
Sitten kysyi hän ikäänkuin varovaisesti, oliko tyttö
mahdollisesti paaden alla lepäävien henkilöiden
sukulainen. Kun tyttö nyökäytti päätään, kysyi Jääty-
nyt Mies kiihtyneenä häneltä, kuka hän oli.
— Minun nimeni on Betty Lundström.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
