Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Sikstus: Ei mitään. Me ajoimme kapteenin kanssa
takaa erästä jääkarhua ja juuri kun olin päässyt
lähelle ja huitaisin kirveelläni, niin se mulahti railoon.
Sinne se meni ja kumma oli, ettei se pannut vastaan.
Kapteeni Askarson: Nämä myrskyt ovat sellaisia,
ettei niitä koskaan unohda. Tuntuu kuin tuulisi joka
puolelta. Lumi lentelee tuolla ulkona sellaisena
pyrynä, että se salpaa hengityksen. Joskus tuntuu siltä
kuin miljoona neulaa pistäisi ihoa samalla kertaa. Oh,
tämä on kauheata!
Jäätynyt Mies: Meidän on luotettava Jumalaan ja
rukoiltava, että joku valaanpyytäjä huomaisi
meidät. Muuta pelastusta meillä ei ole.
Tohtori Grip: Voih, kun koskee ... Minä en
unohda koskaan sitä hetkeä, jolloin Äström putosi railoon.
Muistatteko? Hän huusi, hän vaikeroi, emmekä me
voineet häntä auttaa. Se oli kauheata!
Jäätynyt Mies: Ei kannata muistella sitä.
Kapteeni Askarson: Ja miten Torkkeli kuoli. Hän
piti kädestäni kiinni kuin pikkulapsi ja itki: Ja Ström
jaValli ... he olivat uljaita miehiä. Kun he tiesivät,
ettei vene kannattanut kaikkia, he kipusivat railon
reunalle, huiskuttivat meille kättään ja lähtivät
kävelemään suoraan lumipyryn silmään. He tiesivät
kulkevansa kuolemaansa kohden, mutta he vain
hymyilivät meille. Niin, tuo Sikstushan heidät viimeksi
näki.
Sikstus: Niin, he olivat reiluja poikia. On se
kumma, että minä, vanha mies, olen kestänyt näinkin
kauan. Mutta minussa ei olekaan koskaan ollut liikaa
lihaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
