Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
hellittää otettaan. Kapteeni Askarson voihki lakkaamatta.
Kapteeni Askarson: Voih! Herra, anna meille
anteeksi syntimme niinkuin mekin annamme ... Elämä
oli joskus kaunista ... kun valas suihkutti ja jäävuoret
kimmelsivät etäisyydessä ... kun saimme
palkkamme ja kun Göteporin ihmiset tulivat katsomaan
meitä ... Oh, en jaksa enää. Onko kuolema kivuton,
maisteri?
Jäätynyt Mies: Sanovat, että ihminen vain nukkuu
pois. Minä näin juuri ihanan unen. ... minut vihittiin
maisteriksi ja kuoro lauloi niin kauniisti.
Antakaa tänne kätenne, kapteeni. Te olette olleet hyvä
mies ja minä kiitän teitä.
Kapteeni Askarson: Ääneni on enää vain kuiskaus,
mutta kai vielä kuulette minua, maisteri. Te olette
urhoollisin maisteri, jonka olen tavannut... Kuuletteko
kuinka urut soivat? Eikö se ole ihanaa?
Jäätynyt Mies: Se on vain tuuli, joka laulaa
Sikstuksen haudan yllä. Mutta ihanalta se kuulostaa.
Valaanpyytäjä Siriuksen miehistö oli tuhoutunut
viimeiseen mieheen. Kapteeni Askarson siirtyi
hiljaa pois ja hänen kätensä lepäsi maisteri Simolinin
kädessä.
Mutta nythän olemme kokonaan unohtaneet sen,
että Jäätynyt Mies yhä vielä seisoo Messuhallin
puhujakorokkeella. Lienee parasta, että siirrymme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
