Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
messuhalliin ja siellä kuuntelemme, miten radioreportteri
parhaillaan kuvaa Jäätyneen Miehen liikutusta
hänen puhuessa tovereittensa kauheasta kohtalosta.
Jäätynyt Mies pyyhki hikeä otsaltaan.
Salissa on niin hiljaista, että voisi kuulla hiiren
juoksun lattialla. Esitelmöitsijä pitää pienen tauon
ja jatkaa sitten, nyt jo tyyntyneenä:
— En muista enää, mitä sitten tapahtui. Muistan
vain viimeisillä voimillani lapioineeni lunta
kapteenin ruumiin päälle. Sitten muistan taivaltaneeni
eteenpäin. Raahasin mukanani veneen jätettä.
Kuulin aina kuin jonkun kutsuvan minua, lauloin ja
puhuin itsekseni. Aina, kun putosin polvilleni, vaivuin
rukoukseen. Sitten muistan vielä, miten putosin
veteen. Lautta oli varmaankin saapunut jonkinlaiseen
avoveteen pikkulauttojen väliin, sillä tunsin kuin olisi
aalto heittänyt minut korkealle jäätelille. Jotain
rysäyksen tapaista olin vielä kuulevinani. Viimeinen
huoleni koski venettä, josta jo kauan aikaa sitten
olimme polttaneet kaiken käyttökelpoisen. Tunsin
takertuneeni siihen, tunsin, miten se kohosi jäävuorta
ylemmäksi.
Niin, tunsin, miten väsymys lopulta täytti
ruumiini ja sieluni. Oli niin suloisen lämmin. Yhtä
lämmin kuin silloin, kun heräsin valkopukuisten
olentojen seisoessa ympärilläni.
Yleisö kohisi nyt entistä kiihkeämmin. Kuului,
miten jotkut naiset nyyhkyttivät salissa. Ehkä tämä
kohina aiheutui jännityksestä, ehkä säälistä. Jäätynyt
Mies siveli nyt otsaansa ja hänelle tuotiin lasillinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
