SAIMAALTA PÄLJÄNTEELLE. 29 vuimme siitä mutkasta, oli soveliain tie lähelle Var- kautta laskevaa Sorsavettä myöten ylös. Sieltä voitiin vesitse päästä ihan Savonseljän juurelle erääsen paik- kaan, josta seljän poikki kartan mukaan ei voinut olla kovinkaan paljoa, enintään joku kilometri; toisella puolen oli vastassa Suonnejoen vedet, jotka laskevat Rautalammin vesiin. Tämän viimemainitun tien me valitsimme, ja ihan varmaan olisikin vaikea löytää viehättävämpää kanoottimatkaa. Viiden kilometrin päässä etelään päin Varkau- desta tulee Haukiveteen Kuvansinkoskesta vesiä län- nestä päin. Siitä meidän oli ylös päästävä, ja kosken alla olimme ensi kerran kovemmassa virrassa. Melo- malla päästä ylös tuskin näytti mahdolliselta; nyt siitä ei missään tapauksessa voinut olla puhettakaan, koska lankkulotjia tuli ehtimiseen alas koskesta, sulkien ka- peaa tietä. Kannettuamme kanoottejamme muutamia syliä olimme taas vesillä kovassa virrassa, jossa tuli aika kova voimain koettelu. Parista pienemmästä kos- kesta täytyi meidän kaalaa ylös pitkin rantakiviä, ve- täen kanootteja jäljestämme. Siinä saimme koetella sellaista tarkoitusta varten tehtyjen pukujemme sove- liaisuutta: polvihousut, pitkät sukat ja kengät. Yht' äkkiä oltiin valmiina kaalelemaan ja yhtä sukkelaan taas täydessä urheilijan puvussa istumassa veneis- sämme. Parin pienen järven perästä oli taas peninkulman pituinen joki jylhää autiota metsäseutua pitkin. Ei