30 MATKALLA. ' — mitään viljelyksen merkkejä näkynyt, koskemattomana oli salo ympärillämme alkuperäisessä viehättävässä su- loudessaan. Lintujen äänet ja lukemattomat joukot parveilevia sudenkorentoja olivat ainoina elämän merk- keinä, ja meidät itsemmekin valtasi tyyneys, ääneti meloimme eteen päin. Yksin laulajammekin Paraisten laulut vaikenivat itsestään, jos niiden muutenkaan annettiin kylvellä suolaa meidän sisävesiretkellemme. Täällä olisi epäsointu tullut liian häiritseväksi. — Kau- niin Osmajärven selkää pitkin saavuimme auringon las- ketessa Sorsakosken sahalle. Siellä soimme itsellemme lepoa pari päivää. Me olimme nyt soutaneet viikkokauden, kanootit tarvitsi- vat puhdistusta ja voitelua; väri oli monin paikoin hankautunut pois, niin että oli käytettävä talia ja öl- jyä. Pesua odotti myöskin vaatevarastomme. Eipä maalla -olo sentään suinkaan ollut ainoastaan pakosta viipymistä. Leppävirta, joka oli syrjässä tältä valitse- maltamme tieltä, oli liian houkutteleva, voidaksemme jättää sitä ihan näkemättä. Sen tähden teimme puo- lentoista peninkulman pituisen maamatkan kirkonky- lään sen kuuluisan virran varrelle. Muun ajan käytim- me tuotteliaasen lohen pyyntiin Sorsakoskesta; olipa matkueemme vallan hajotakin, kun nuorin meistä, lau- lelija, tahtoi kokonaan vaihtaa melansa onkivapaan. Viimein olimme taas valmiit lähtemään vesille ja pujotellen Sorsaveden, kuten sanotaan, 365 saaren vä- litse pääsimme viimein tien päähän, Savonseljän juurelle.