SAIMAALTA PÄIJÄNTEELLE. 33 .saloseudussa, Suonenjoki oli vain haihtuva unelma, rauha vallitsi taas ympärillämme, ja pysähtymättä sa- tamaan meloimme me edelleen. — Yöksi pääsimme Vaajasalmen kylään Rautalammille, matkamme poh- joisimpaan mutkaan. "Seuraavana päivänä kääntyi matka etelää kohti ja me laskimme loistavasti alas Nokisenkoskesta -— ensimmäiseslä myötäkoskesta matkallamme. Täydelli- sesti luottaen vaajasalmelaisten ilmoituksiin uskalsimme ryhtyä siihen laskuun, tarkastelemaita edellä päin; kos- ken näet sanottiin olevan puhdistettu, ,,oikein ruunun kulku'*, kuten se rauhoittava lausunto kuului. Laskun onnistuminen kartutti rohkeutta ja kiihotti halua uusiin koetuksiin. Niitä meidän ei tarvinnut kauan odottaa- kaan. Jo heti seuraava Tyyrinvirta vei meitä souta- matta pari kilometriä kuohuvalla vauhdilla, vaikka se kyllä ei olekaan mikään oikea koski. Päästyämme Rautalammin —ihanaseutuiseen kirkonkylään saimme tarkkoja tietoja, mitä kaikkea meillä oli odotettavana matkalla Jyväskylään. Koskista tuli aika pitkä luet- telo: muutamat kelpaavia kanootilla laskettavaksi, toi- set rajuja, missä pääväylä pitkin vasenta, missä pitkin oikeata rantaa — niin, oli siinä paljo pantavaa muis- tiin, päästäksemme elävinä ja eheinä kaikista niistä vaarapaikoista. Oli siinä vähä tottakin leikin seassa, kuin kihlakunnan tuomari, hupaisa isäntämme kau- niissä Ropolassa kirkonkylän vieressä, toivottaessaan meille onnea matkalle sanoi toivovansa, että hänellä