SAIMAALTA PÄIJÄNTEELLE. 37 rengit, jotka olivat vähän hämillään tyttöjen reip- paudesta. Jännitys koskissa, joissa tarvitaan kaikki voima, tahto ja mielen maltti yht' aikaa käytäntöön, jätti jäl- keensä vastavaikutuksen. Äärettömänä, ikävänä, loh- duttomana sen tähden oli edessämme parin penin- kulman pituinen, peilikirkas Kynsivesi. Turhaan tar- kasteltiin karttaa, päästäksemme auringon paahteessa, ilman vähintäkään virkistävää tuulen henkäystä, sou- tamasta kohti etäisyyttä, jossa vain vesi rajoitti näkö- alaa. Kuin laulajamme silloin viritti Paraisten kalkki- vene-renkien valituksen: Ja paljo huolt' on maailmassa, Vaan kalkkijaalaa kuljettamassa Yl Porkkalan seljän, se sentäänkin On kiusa suurin ja harmikin —— kuunneltiin laulua mielellään, myönnettiin se todeksi ja pyydettiin uudestaan. Mutta kaikellahan se on pää, niin Kynsivedelläkin. Maisemat herättivät taas väsy- vää mieltä, laskeutuva keskikesän aurinko viehätti, ja koskien ja virtojen avulla saavuimme puolen yön ai- kaan Laukaan kirkkorantaan. Kokkotulet olivat jo palaneet loppuun, äkkijyrkkä Saraakallio, jonka juurella Rautalammin ja Saarijärven vedet seoittelevat laineitansa, oli siinä mustana hienoi- sen, ylös nousevan sumun verhossa, ei edes sielläkään leimunnut mitään huvitulta. Me olimme aikaisemmin