36 MATKALLA. myllyrenkien jyrkän kiellon tähden päätimme nostaa kanootit pahimman paikan ohitse. Jos meillä jo nyt olisi ollut se kokemus, kuin sittemmin saavutimme, niin emmepä olisi pitäneet vähääkään lukua myllärien lörpöttelystä; vaan nyt olimme vasta alkavia emmekä uskaltaneet liiaksi luottaa laskutaitoomme, se olisi ollut uhoittelemista. Muutamien kilometrien päässä lasket- tiin taas eräästä koskesta ihan arvelematta. Sitä ei ollut kartassa merkittynä eivätkä rannoilla tavatut ih- misetkään olleet sitä maininneet, niin että emme tien- neet yhtään varoa. Siten tulimme saamaan taas voi- ton, joka oli vielä loistavampi kuin Siikakoskella. Tämän urhotyön ilo tarvittiinkin korvaamaan vä- hän ennen tapahtunutta vastoinkäymistä. Eräs hyvän- tahtoinen soutaja oli näyttänyt meille oikotien, mutta se veikin meidät lahden pohjaan, jossa maa oli edessä. Kääntyminen takaisin olisi tuottanut meille peninkul- man pituisen kierroksen niemen ympäri. Lähetettiin tarkastelemaan, miten leveä se oli -—— kilometrin matka, oli vastaus, ja raivaamatonta maata, aitoja ja ojia. Paha oli pula. Silloin tuli rantaan muutamia ripeitä tyttöjä ja poikia; ruvettiin pyytelemään apua kanoot- tein kantamiseen kannaksen poikki, mutta sitä miehet vastustivat, se olisi heidän vapaapäivänsä haaskaa- mista ja heidän rauhan nauttimisensa häiritsemistä. Diplomaatillisella taidolla saimme tytöt puolellemme; he tarttuivat kanootteihin ja kevyesti kuin tanssissa riennettiin yli aitojen ja ojien, jäljessä vitkastelovat