40 MATKALLA. muhkeudesta, sen metsästä, vaan ehkä se myöskin oli merkkinä talon alkavasta vauraudesta, jos huolellinen vakavuus osasi pitää vaaria metsästä helisevän rahan uudessa muodossa. Mutta eipä aina oltu osattu kulta- virran paisumis- ja laskeumis-vaihtelussa säilyttää keski- korkeuden vakavaa rantarajaa. Talo jäi paljaaksi, kuin virta kuivi; siellä oli luodeaika alimmillaan, kuiva metsä- kangas ei enää vetänyt puoleensa tulvia. Mutta tukit, se pääoma, menivät edelleen, tanssi- vat alas koskista, ne koottiin jälleen puomien sisälle hinattiin yli järven, ne pulikehtivat taas seuraavassa kuohussa, yhtyivät toisilta tahoilta tuleviin lauttoihin ja jatkoivat yhä suurenevissa joukoissa matkaansa läpi maan. Tuhannet olivat kasvaneet kymmeniksi tuhan- siksi ja kymmenet tuhannet sadoiksi tuhansiksi. Nyt oli päästy Kymijokeen, kahleet oli taas päästetty auki, virtaava vesi hoiteli kuljettamista ilman köysiankkuria ja hevoskiertoa. — Näiden lukemattomain omiin val- toihinsa jätettyjen tukkien kanssa mc nyt saimme jon- kun aikaa kulkea samaa tietä. Ihan vieraita nämä matkakumppanit tosin eivät olleet meille, mutta tuolla vlhäällä järvissä olivat ne aina olleet tarkasti vartioituina, meidän tarvitsi vain kiertää säännöllisiä lauttoja, ja aina siellä oli hyvän- tahtoisia tukkimiehiä aukomassa tietä ahtaissa pai- koissa. Yksin koskissakin voitiin tukkien laskeminen keskeyttää meidän matkamme turvaamiseksi. Tässä oli toisin. Meidän kumppanimme seurasivat nyt omia