KYMIN UITTOVÄYLÄ. 41 ja virran lukemattomia oikkuja, niihin täytyi meidän mukautua, ja kohta huomasimme tarvittavan suurinta valppautta. Uittoväylä kulkee keskellä uomaa, jossa vesi on virtavin. Estämään tukkeja ajautumasta maalle tai tarttumasta mataloille rannoille on kiinnitetty yhtämit- tainen puomi pitkin kumpaakin rantaa, muutamain sy- lien päähän maasta; siinä on tukkien kujoset. Siellä täällä on aukkoja uivassa aidassa, joka on kiinnitetty pohjaan lyötyihin paaluihin, niin että liike rannalta toi- selle ei ole kokonaan keskeytetty. Niistä porteista pääs- tään tukittomaan kulkuväylään pitkin rantaa. Mutta voi- daanpa puomin päällitsekin rohkeasti soutaen päästä sinne vaarattomalle vedelle. Soudetaan vain suoraan puomia kohti, se painuu kanootin alla, ja niin luiste- taan ylitse. Jos temppu ei onnistu, vaan kanootti jää tukille, sysätään vain melalla puomista, niin heti taas ollaan irti. Mutta sukkeluutta siinä tarvitaan, että virta ei saa venettä valloihinsa. Jos perä ehtii painua vir- ran mukaan, jää kanootti pitkin sivuansa puomille, ja se tila ei enää ole turvallinen. Välistä ci päästä tä- män uivan karin päällitse ilman apua, mutta kahden tai kolmen kanootin alla painuu se aina. Rantaväylän edut ovat kuitenkin hyvin vähäiset. Aidat ulottuvat kauas veteen, oksaiset, tuulen kaata- mat puut ja terävät seipäät kavalasti väijyvät mata- lassa vedessä, jysäys niihin ei ole mieluista kanootille 3