44 MATKALLA. ajautunut uivia tukkeja suureen ruhkoon sulkemaan virtaa, joka painoi sille puolelle. Ja joka uusi tukki, joka siihen koski, saattoi tuon säännöttömän sulun horjumaan. Kaikki oli hyvin irrallisessa tasapainossa. Nyt piti päästä tuon uhkaavan paikan ohitse, koske- matta siihen. Kaksi meistä oli jo onnellisesti päässyt- kin suvantoon ja kolmas tuli suoraa tietä ihan jäljestä. Mutta hänen seuraansa yhtyi pari noita epäluotettavia kumppaneja ja yhteiseksi tien pääksi tietysti tuli tuo vaaran paikka. Liian myöhä oli enää päästä syrjään, seuraavana silmänräpäyksenä sukelsi jo kanootti muu- tamain pitkällä olevien hirsien alle, jotka olivat juuri sen verran koholla vedestä, että kanootti paraiksi sopi uimaan niiden alatse. Ensimmäinen sysäys torjuttiin käsillä. Koska kanootti on niin kevyt, voitiin vauhti pysäyttää, ja kuin tukit olivat lujasti kiinni, oltiin sel- vittynä myöskin uhkaavasta vaarasta. Muutamalla voi- makkaalla sysäyksellä hirsistä vapautettiin kanootti van- keudestaan. Vaan kova virta oli jo alkanut painaa sitä veden alle, niin että istuinpaikka vähitellen tuli täyteen vettä. Puolikylpyyn se seikkailu päättyi, mutta me opimme siitä, että rantaan ruhkoutuneet tukit ovat vaarallisemmat kuin vapaasti uiskentelevat. Näitä sa- tunnaisia, yhä vaihtelevia ruhkoja on kartettava. Muutamain päivien päästä olimme onnellisesti pääs- seet alas koko joesta, ja kuin Kyminsuussa otimme jää- hyväset puisilta matkakumppaneiltamme, jotka yksitel- len Jipuivat lajitteluvajaan ja sieltä kukin merkkinsä mu-