50 MATKALLA. tapahtui kerran (toisella matkalla), että kenkä kanootin "kaatuessa jäi koskeen; toisen kengän onnellinen isäntä sai sitte paljain jaloin tallustella, kuin saavuttiin lähim- pään kaupunkiin, jossa pukuvarasto voitiin täydentää. Monta oli kuitenkin sellaistakin koskea, joista voimme laskea alas, tulipa niitä yhtä enempikin, kuin oikeastaan olisimme toivoneet. Se oli erään sillan alla, me emme luulleet siinä olevan edes mitään virtaakaan, mutta ihan yht' äkkiä pudota tuiskahdimme alas pie- nestä köngäksestä toinen toisemme perästä. Kanootti pysähtyi äkisti köngäksen alle ja päälle pakkautuva vesi huuhteli takaa päin ja painoi kanootin syvälle ennen, kuin ehdittiin saada sitä jälleen vauhtiin. Tällä kertaa päättyi kaikki ainoastaan oivalliseen istumakyl- pyyn, mutta kyllä on kartettava laskemista jyrkistä köngäksistä, vakkapa ne olkootkin mataloita. Kaikista vastuksista huolimatta saatoimme kuiten- kin olla varsin iloiset, että olimme valinneet Ätsärin lähtöpaikaksi. Kiemurteleva kulkuväylä tarjosi alin- omaa katseltavaksi vaihtelevia maisemia; täällä meillä ei ollut Saimaan yksitoikkoisia metsärantoja, ympäril- lämme näkyi viljavia vainioita ja vauraita taloja. Vil- jelys tuotti elävyyttä kaikelle sille kukoistukselle, jota luonto on levitellyt näihin syrjäisiin seutuihin. Elvyt- tävänä valtimona on vesiväylä, me siis matkustimme juuri sitä tietä, jolla oikein on tilaisuutta oppia tunte- maan seutua, ja kulkuneuvomme, kanootti, oli ainoa mahdollinen päästä yhtä mittaa järvestä järveen. Ve-