62 MATKALLA. vään vastavirtaan, kääntyy kanootti niin äkisti, että se helposti voi kaatua. Pienemmistä koskista olimme päässeet ja tulimme pitkälle, polvikkaalle Merstolankoskelle. Perin pohjin punnittuamme asemaa kävimme taas kanootteihimme. Tosin rannalta vanha mies meille varoittaen huuteli, mutta kohta kohina sotki ukon sanat, arpa oli hei- tetty. Seuraavana silmänräpäyksenä olimme jo kes- kellä pyörteitä. Mahtavan suuret kuohu-aallot kantoi-. vat kanootteja, oliko se uhoittelemista? Sekunti vielä, ja voitto oli saatu, suurin tähän asti. Ihastus onnellisesta laskusta herätti uusien koetus- ten halua. Ikäväksemme sen tähden huomasimme, että Harjavallan kirkolla koski oli mahdoton laskea lohipa- tojen tähden, joita molemmilta rannoilta ulottui kes- kelle väylää. Pitkin rantaa koetimme soutaa niin alas kuin mahdollista, lyhentääksemme maitse kannantaa, ja alapäästä sitä lyhennettiin myöskin siten, että las- kimme veneemme vesille jo paljon ennen suvantoon pääsemistä. Ainoastaan pahimman paikan ohitse as- tuttiin maitse, mutta sekin oli tässä pitkä. Toiveet pettyneinä kannoimme samoin kanootit maitse jyrkän Pirilän köngäksen ohitse. Jäännös Kokemäen kymeä oli tyyntä, hiljaan juoksevaa, majesteetillista jokea. Ai- noastaan Arandilassa saimme vielä kerran maistaa pic- nen kosken riemua, ja ilman enempiä vastuksia saa- vuimme viimein Poriin.