VUOKSELLA. 65 han etenimme, ja samalla metsäiset kalliorannat tuli- vat yhä vakavammiksi ja läpipääsemättömämmiksi. Välistä supistui väylä hyvin kapeaksi ja pujottautui ruohokkoon, josta sitä usein olisi ollut varsin vaikea- kin löytää, jos ei ruohon noja-asennosta olisi näkynyt virran ja samalla matkamme suuntaa sitä vastaan. Rannan muodostus oli meillä myöskin ohjauksena. Meloen ihan hiljakseen ehdimme auringon laskeutu- essa Rapokosken sahalle, jossa saimme oivallisen yö- sijan ystävällisen sahanhoitajan luona. Seuraavaksi päiväksi määrätty matkamme oli hy- vin pitkä. Sen tähden me istahdimme aikaisin seu- raavana aamuna kanootteihimme ja läksimme melo- maan, lyhennellen tietä iloisella puhelulla. Jo kuului ensimmäisen kosken kohina, joita meillä oli useam- piakin kuljettavana. Nostettuamme kanootit myllyn tokeiden ohitse ryhdyimme rohkeasti soutamalla pyr- kimään ylös pitkästä virrasta. Nopeaan meloen nou- simme yhä eteen päin, silloin tällöin otettiin airolla tukea kivistä, työntäen voimakkaalla sysäyksellä ka- noottia jonkun karin ohitse tai estäen itsepäisiä aal- toja kääntämästä sitä poikittain ja kaatamasta. Se, joka ensin ehti ylös koskesta, veti kanoottinsa maalle ja riensi auttamaan kumppaniansa vetämällä keula- nuorasta, kuin toinen airolla esti kanoottia törmää- mästä rantaan. Tuntikauden soudettuamme saavuimme seuraavalle myllylle ja kohta istuimme, voita ja leipää ja höyryävä