70 MATKALLA. sen laskusta 1857 oli alkuperäisen, vanhan, korkean, havumetsää kasvavan rannan alle muodostunut uusi matalampi ranta, josta oli vuosien kuluessa kasvanut leppiä, niin pitkiä ja muhkeita, että ne nyt olivat läpi- pääsemättömänä muurina ja yhdessä tumman takapoh- jansa kanssa melkein toteuttivat kuvan, joka kunkin mielessä oli syntynyt ikimetsästä. Viettävää polkua myöten astui alas metsästä muutamia lehmiä ja pai- mentytön huutelua kuului, muuten oli ihan hiljaista: siinä rauhan ja sopusoinnun viehättävä kuva. Siispä me nyt olimme Vuoksella ja keskellä jokiluontoa! Poissa olivat kivikkorannat, korkeain saarien sijassa oli pieniä, viheriöiviä ryhmiä, jotka kukkakimppujen kaltaisina nousivat vedestä ja lehtevyydellänsä kätkivät rantakivikkoa. Leppien tiheä lehdistö ei päästänyt mi- tään katsetta ulkomaailmasta tunkeutumaan niiden pi- mennon lävitse. Viileä iltailma salli soutaa nopeammin; kohta oli suuri Kuparsaaren selkä Antrean pitäjässä jäänyt jäl- jellemme; kolmepeninkulmainen päivänmatkamme oli tehty ilman ponnistusta ja me laskimme nyt Hopea- niemen ystävällistä rantaa kohti. Otimme kanooteista, mitä tarvitsimme, käänsimme ne alas suin ja astuimme ylös taloon. Se oli harmaa, hyvin suuri rakennus, ru- masti ulkohuoneiden keskellä, kuten näillä seuduin aina rakennetaan, ilman puutarhan tai edes kyökkitarhan nimellistäkään. Emäntä kuitenkin otti meitä ystävälli- sesti vastaan, ollen nähtävästi utelias kuulemaan uuti-