VUOKSELLA. 71 sia; meidät vietiin suureen tupaan. Eräässä nurkassa makasi monta henkilöä suuressa sängyssä, toisia pen- killä ikkunan alla; uunin luona asustivat kanat, ja kuinka monta asujanta seinän raoissa piili, oli mah- doton arvata. Me kuitenkin söimme illallisemme tuvassa. Suuri posliinituoppi maitoa asetettiin pöydälle ja sen viereen kaksi puulusikkaa, siinä koko kalusto. Laittaessa sitte kakao-seoitusta huomattiin puulusikat liian suuriksi kuppeihin ja meidän täytyi hämmennellä puukoilla; talouskaluihin nähden ei olla turmeltuneita näissä seu- duissa. Talo on jotenkin toisensa kaltainen tähän kat- soen, kestkievarit kuitenkin poikkeuksina. Emäntä oli ihastuksissaan, kuin sai maistaa tuntematonta juomaa, mutta hän nähtävästi pettyi hyvän toivossaan. Tytär, joka oli käynyt lukkarissa ja siellä kerran juonut suk- laata, selitteli muka hyvinkin viisaasti, että täytyy tot- tua siihen ennen, kuin se miellyttää, ja koetti olla näyt- tämättä vastenmielisyyttä, kuin tarjosimme hänelle kup- pisen. Syötyämme kävimme istumaan rappusille aitan eteen, johon olimme laittaneet yösijamme; emäntä aset- tui ihan tuttavasti istumaan viereemme, ja silloin alkoi puhelu. Siinä keskusteltiin nyt kaikenlaisia asioita; tie- tysti ei unhotettu politiikkiakaan, joka näytti hyvin pi- tävän mieliä vireillä. Siten puhellen istuimme hyvän osan kaunista heinäkuun yötä. Leveä, muhkea Paakkolankoski oli jo jäänyt jäl- *jelle. Hiljaa, melkein majesteetillisesti juoksi joki vaih-