Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
132
Ialona, uljaana nuorukaisena olen sinua ainakin pitänyt;
mutta sydämen jaloutta jalompana pidin ajallista rikkautta
ja se oli elämäni suurin erehdys. Nyt wasta tunnen, mitä
sinä olet minulle tehnyt, olet pelastanut ainoan lapseni kah-
desta kauheasta waarasta ja lahjoittanut hänet terweenä
minulle takaisin, Siuä tahdoit ja woit sen tehdä, sillä sinua
elähytti puhdas ja jalo welwollisuuden tunto ja rakkaus In-
kaan, jonka itse olet minulle tunnustanut. Mikä olisin minä
nyt ilman lapsettani? Kuollut, mätänewä, wesaton kanto, joka
haihtuisi pian alkuperäiseen tyhjyyteensä. — Nouse ylös,
Pentti, kansan tuki ja turtoa! Tule tänne lähemmäksi, että
mä saan sulkea sinun syliini! Tule sinäkin, Intka, tänne lä-
hemmäksi, että saan antaa teille isällisent siunaukseni ja yh-
distää teidät ikuiseen, pyhäänt awioliittoon”,
Kuumat kyyneleet walahtiwat Pentin ja Ingan silmistä"
He eiwät aawistaneetkaan kuulewansa Wilpulta semmoista,
sillä Wilppu ei ollut Iugallekaan mitääii ennakolta ilmoittanut.
Horjuen nousiwat molemmat ylös ja alkoiwat käwellä
pöytää kohden" Keskellä lattiaa seisahtui Pentti ikäänkuin
wielä epäilewänä. Silloin kuului äkkiä Möttölän Laurin
suuttunut" ja kummastunut ääni.
„No, mutta Herrair tähden! Oletkos tullut pois jär-
jeltäsi, Wilppu? Sillä olethan aikoja sitten jo luwannnttyt-
täresi pojalletii, Hannulle”, sanoi hän, ja hänen rintansa ei
ollut hetikään enää niin pullollansa kuin ennen" Hannin kat-
foi pitkin nokkaansa, eikä pyöritellyt enää piippuansa.
"Päinwastoin olen nyt wasta tullut järjilleni, sillä nyt
näen, että Hannun miehuus riippuu isänsä mahtawuudesta;
hän ei kelpaa missään pantawaksi Pentin rinnalle", wastasi
Wilppi! jäykästi,
Sillä wälin oliwat Pentti ja Iiika jo johonkin määrin
toi13uneet ensi hämmästyksestään ja astuiwat suoraan isän
luo" e.
Isä sulki heidät molemmat syliinsä, ja sitten laski hän
Ingan käden Pentin käteen, näiri lausuen: "ota wastaan,
uljas poika, paras palkinto töistäsi, minkä woin finulle tar-
jota! Iumala teitä siunatkoon""
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
