Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
XI RJ AP AINOLEHT1
Avoin kirje
Hangc-lchdcn K. Toimitukselle.
Teidän lehtenne a/osan to ilmoituksesta esiintyy
meitä hämmästyttävä uutinen i/antjö-lehden
ilmestymisestä myöskin Sunnuntaina. Kautta maailman
harrastavat työmiehet sunnuntaityön /loistamista. Niin
tekevät Helsinyin kirjanpainajatkin. Sen tähden me esitämme
Teille mietittäväksi eikö kävisi päinsä lehden toisen
viikkonumeron julkaiseminen jonakuna muuna päivänä
viikossa kuin Sunnuntaina? Me kt/llä tiedämme että
osa työstä tehdään jo Lauantaina, vaan tiedämme
myöskin Sunnuntaita vastaan yön ja osan Sunnuntaista
täytyviin ottaa lisäksi, sillä sanomalehdet saavat
„tuoreim-mat" palansa „ vi ime minuutissa".
Jiunnioit itkstlla
elCi i j a p a! n o le f» 3 c 11 toimitun.
—-
Puunpiirrostaito Suomessa ja sen edistäminen.
IJuuupiirrostaito, jolla ulkomailla 011 monta ja taitavaa
harjoit-j ta jaa ja joka, kuteu muutkin taidehaarat, saapi kaikin
puo-• ’ lista kehoitusta, on Suomessa ollut kolkon kohtelun alainen.
Tähän asti on tuskin muut kuin ulkomaalaiset,
harjaantuneina mainittuun taide-ammattiiu maamme ulkopuolella,
koettaneet tyydyttää puunpiirrostnrpeita kuvapainoksiiu, jota tarvetta
ei ole ollut niiukiiäu vaikea täyttää, ainakin nykyiseen nsti, koska
kuvapainokset meillä eivät vielä ole saavuttaneet erittäin suurta
asemaa. Uutta sievätekoisista puupiirroksista alkaa jo meilläkin
ylin enemmän ja enemmän tulla kysymys, jotta sopii toivoa että
asianomaiset enemmän kuin tähän asti alkaisivat miettimään
mainitun taiteen edistämistä ja sattuvissa tilaisuuksissa kaikin
puolin kokisivat siihen kehoittaa.
Nyt emme enään elellä niillä ajoilla, jolloin valokuvaaja
Liebert, noin 20 vuotta sitteu, saatti tyydyttää kohtuulliset
tarpeet vaikeasti käsiteltävillä puupiirroksillaan. Viktor Nordling
olisi saattanut aikoinansa tulla jokseenkin hyväksi puunpiirtäjäksi,
samaten Oskar Sederholm ja Walter Forss, luutta nämät olivat
pakoitetnt. siirtymään toisille urille tai toimi-aloille, kun mitään
kehoitusta ei valtion eikä yksityistenkään puolelta tullut heidän
osakseen.
Muutamia vuosia sitten perusti kivipiirtäjä C. H.
Nummelin Helsinkiin puuupiirroslaitoksen, .jolle hän onnistui saamaan
jokseenkin edullisen valtioavun. Mitä tämä laitos nimenomaan
vaikutti oppilaitoksena kotimaista puuupirrosta varten, ei saatti
sanoa erittäin suureksi, ollen ainoastaan verrallisessa suhteessa
laitoksen hoidon ja opetustavan kanssa. Kuitenkin liene
asianomaisilla, mainittua apua myöntäessään, ollut toisellainen ajatus
asiasta, koska, erään nuoren puunpiirtäjämme valtioapua
hakiessaan aiottua kehittymismatkaa varten ulkomaille, hän
evästettiin sillä muistutuksella että niin suuria summia on jo uhrattu
Numtnelin’in opetuslaitokseen että nämät ainakin ajaksi
eteenpäin riittänee kehoitukseksi mainitulle taide-alalle Suomessa.
Helsingin teollisuuskoulussa on myös ollut oppi-aineeim
kurssi ptiunpiirroksessa, vaan josko muita taitavia punnpirtäjiii
kuin neiti A. v. Pfaler mainitussa oppilaitoksessa on
valmistunut, oi meillä ole tietoa, ja sitä paitsi on mainittu
naispunn-piirtäjä valtioavulla saatettu tilaisuuteen ulkomailla täydentämään
taitoansa. Hän näyttää kuitenkin, mitä siitä tiedämme,
suuremmalla mieltymyksellä omaavan nikansa muille graiillisille
taidealoille kuin puunpiirtämiseen.
Kukin, joka vahankin on seurannut puunpiirrostaidon
kehittymistä Suomessa, havaitsee että se edelleen on suhteellisesti
kurjalla kannalla, uiin kurjalla, että kun kirjankustantajamme
tai kirjailijamme haluavat painettaviin teoksiinsa joteskin
hyvin valmistettuja kuvia, ovat lie pakoitetut kääntymään
ulkomaalaisten purin piirtäjä in puoleen sellaisia saadakseen.
Valtion, joka niin kauniilla tavalla uhraa suuria snmmin
eri aloille, missä on kysymys kehoittaa ja edistää taidetta tai
taideteollisuutta maassa, tulisi niinikään havaitu, että mainittu
taidehaaru myöskin täällä olisi huomioon otettava. Henkilöt,
joilla on taipumusta puunpiirtämiseen, pitäisi useummasti kuin
tähän asti saatettuinaan tilaisuuteen ulkomailla kehittyäkseen,
jotta sitte saattaisivat maan ja taiteen hyväksi käyttää niitä
havaintoja ja kokemuksia, joita siellä ovat saavuttaneet ja ottä
puunpiirrostaito vähitellen saattaisi meilläkin jos ei juuri kilpailla niin
ainakin mainittavassa suhteessa olla ulkomaalaisen vertainen
Joku vuosi sitten oli erään kaupunkimme kirjapainon
kone-väestön joukossa muuan oppilas, joku kaikilla loinahetkillaän
tavallisiin lankunpätkiin puukolla leikkeli hevosia ja muita
kuvia, jotka hän sitto painoi. Nämät alkukokeet puunpiirroksen
alalla, joka selvään osoitti taipumusta siihen, tulivat huomatuiksi
henkilöiltä, jotka kehoittivat nuorta pnunpiirtäjää, niineltään
Auton Nordgren, todellisesti antautumaan tabun taitoesou, joka
niin erittäin suuresti näytti häntä miellyttävän. Hän
otettiinkin oppilaaksi Niniimolin’iu puupiirroslaitokseen, jossa hän sai
taiteeu alkutiedot. Sittemmin on häu kehittänyt itseään omin
voimin, jotta hänen työnsä tinkimättä saattaa verrata Suomessa
olevain ulkomaalaisten puttnpiirtäjftin teoksiin
Harvinaisella mieltymyksellä taitoesensa antaiuualla, käypi
hiiu myöskin taideyhdistyksen piirustuskoulua, jossa hän on
kehittänyt. teknillistä taipumustansa kunnioitusta ansaitsevalla
tavalla, vaikka tämit taito ei useinkaan ole puuupiirtäjillä valta
vampia puolia, mutta josta kuitenkin on arvaamatoin hyötfi
siihen harjaantuneille.
Hän pidaa ikävyydestä ja halustu edelleen kehittyäkseen
sekä päästäkseen ulkomaalaisiin taidepajoihin, jossa
puuupiirta-minen on saavuttanut korkeimman taiteellisen asemansa. Hän
on myöskin monituisia kertoja hakenut valtioapua, mutta
tuttavuuksien ja muiden suositusten puutteessa kuin mitä
tunnollisesti tehty työnsä osoittaa, ei häu tähiin asti olu pyrinnöissään
onnistunut. Kuitenkaan ei hän keveästi aio antautua. Vioin
tahtoo hän kääntyä niiden puoleen, joiden tulee ajatella
puim-piirrostaitecn edistämistä ja tulevaisuutta maassa.
Yhtä innokkaasti kuin mainittu nuori puunpiirtäjä haltian
kehittyä taide-alallaan, ylitä hartaasti toivonevat iiiuau
kirjankustantajat, kirjapainonjohtajat ja kuvapainajat ottä hän
vihdoinkin onnistuisi, ja että useammatkin saateltaisi sellaistou
malka-apujen nautintoon, sillä kukin, joka tietää kuinka huonolla
kannalla puunpiirrostaito maassamuio on, varmaan yhdistyy siilien
että kaikki mitä saatetaan tulisi sen eduksi tehdä.
Me olemme todella vakuutetut, että matka-apu, etenkin
mitä tähän nuoreen puunpiirtäjään tulee ja jonka puolesta tässii
olemme ottaneet vapauden pulitta, ei olisi tyhjään tuhlattu,
kuteu joskus tapahtuu nvunnauttijille. Se rehellinen tahto ja halu,
jonka mainittu puunpiirtäjä omaa, tulee epäilemättä johtamaan
häntä ponnistamaan kaikon voimansa omaksi jn sen taiteen
kunniaksi, johon hän on antautunut. V. P.
*) Hyviä arvosteluja hra Nordgren’in teoksista kuuluu joniyö—
kili useasti. Sanomalehdistökin näkyy alkavan huomata hänen
töitänsä. Niinikään sanotaan sanomalehdessä nLauil orii Stiul", jonka
12 numerossa on leikkiminänsä kuva „£dison fonografinsa vieressä":
„ Tämän erittäin onnistuneen kuvan on leikannut puuhun I*nnd ori,
Stad’in laskuun puunpiirtäju tfcrdgräii". Toim. iilttitl.
–-®-©-e>–-
Gustaf Adolf Allen. — Garl Edvard Wahlroos.
:J| raaskin on kaksi surusanomaa meille saapunut. Toinen
Au-(jt). rajoen varrelta, loinen Wiipurista. Kumpikin kertoo että
maamme kirjunpiiinajakunta on kadottanut kaksi kelpo miestä
jotka armahtamaton viikatemies on niittänyt.
T. k. 17 p:nä kuoli nimittäin Turussa Turun
kirjapaino-osakeyhtiön painon johtaja Gustaf Adolf Ali n 45 v. vanhana.
Hän seurasi sanotun päivän iltana erästä tuttavaansa tämän
kotiin ja sinne tullessa kaatui hän yht’äkkiä, ei enää noustakseen.
Sydämen halvaus lopetti hänen elämiinsä. Vainaja, syntynyt 1845,
tuli syksyllä 1857 oppiin Frenckellin painoon, jonka silloin omisti
kirjanpainaja J. F. Granlund, V. 18fi4 tuli hän nlosoppineeksi
ja oli työssä samassa painossa kevääsen I87fi, jolloin muutti
Helsinkiin, jossa oli lyhyen aikaa Hufvudstadsbladetin
kirjapainossa. Kun Turun kirjapaino-yhtiönpaino alkoi toimensa v. 1877,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
