Kirjastolehti / 1908 / 12 (1908) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Helmikuulla 1908 - Paljollako valtiot muissa maissa kannattavat kansankirjastoja? - Kunnankirjastomme nyt ja vastedes, kirj. Kuusi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kirjastoilta vaadita mitään ehtoja avun saamiseksi. Toisinaan taas
on asetettu semmoinen ehto, ettei niissä saa olla sosialidemokraat-
tista kirjallisuutta. Niinkuin näkyy, on tämä järjestys sangen virka-
valtainen. Virastot saattavat harjoittaa sensuuritointa heille vas-
tenmielisten poliittisten suuntien tukahduttamiseksi. Itäosassa maata,
varsinkin Puolassa, taas käytetään kirjastoja aseena taistelussa kan-
sallisia liikkeitä vastaan.
Kaukaisemmista maista emme tällä kertaa voi esittää yksityis-
kohtaisia tietoja.

Kunnankirjastomme nyt ja vastedes.
Kun kuulee sanan kansankirjasto, niin johtuu mieleen mustiin
nahkaselkiin sidottu jotensakin kulunut kirjakokoelma, joka täyttää
kaapin taikka kaapin osan jossakin kansakouluhuoneessa tai suntion
tai apulaispapin yksityisasunnossa. Mitään kultausta ei huomaa
kirjojen selkiin painettuna, vaan sensijaan nähdään niihin usein
liisteröitynä likaantunut valkoinen paperipalanen ja siinä numeroita,
viittauksina kirjaston ainoaan luetteloon, johon kirjat merkitään
siinä järjestyksessäkuin ne ovat kirjastoon hankitut. Sentapaisiahan
maalaiskansakirjastomme useimmiten ovat, pieniä, huonosti hoi-
dettuja ja vähän käytettyjä. Kun uusia kirjoja hankitaan — taval-
lisesti kuluu aina joku vuosi ostojen välillä — syntyy verraten vilkas
lainausliike. Mutta kun pitäjän kirjatoukat, joista aniharvat liene-
vät täyttäneet kaksikymmentä vuotta, ovat uteliaisuutensa tyy-
dyttäneet, hiljentyy lainausliike. Kirjastonhoitaja saa rauhassa vaa-
lia aarrettaan ja joutoaikoinaan itse lueskella kirjaston kirjoja,
harvoin muiden lainaajien häiritsemänä. Milloin hän on koulun-
opettaja ja asiaan innostunut, saa hän kehotuksillaan oppilaansa
lainailemaan kirjoja, hommaa varoja kirjaston hyväksi ja kartuttaa
kirjastoa uusilla ostoksilla. Mutta jos kaikellaiset muut harrastuk-
set estävät häntä omistamasta hoitamalleen kirjastolle paljon aikaa,
ei sitä suinkaan lueta hänelle viaksi. Kirjasto unohtuu nurkkaansa,
sen kirjoja ei kukaan kysy, uusia ei hankita, mutta vanhat voivat
pysyä hyvässä tallesssa ehkä vuosikymmeniä. Ja kun Kansanvalistus-
seura julkaisee uuden tilaston Suomen kansankirjastoista, täyttää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>