Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Helmikuulla 1908 - Kansanvalistusseuran uusi arvosteleva kirjaluettelo, III vihko, kirj. V. T.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18
Tosin ymmärretttävistä syistä. Monikin arvostelija on nuoruudessaan elänyt
ehkäpä kauneimmat hetkensä noiden vanhojen kirjain ääressä ia senvuoksi sää-
lien kohtelee niiden puutteellisuuksia. Eräillä arvostelijoilla näyttää olleen
melkein sokea kiintymys kaikkiin niihin yksinkertaisiin kirjoihin, joissa uskol-
linen hyve lopulta voittaa ja paha sortuu ja joissa he senvuoksi ylistävät
«puhdasta uskonnollista henkeä», (Frommel, LeveUow, A. L. O. E.) »ihanteellista*
tai »ylevää maailmankatsomusta» (esim. Theodolinda Hahnsson »Kaksi») j. n. e.
Nuo kehunnat tuntuvat sentään arveluttavan korkeilta, kun niitä käytetään
kaavamaisesti rakennetuista tusinatuotteista, joiden valheellinen elämänkuvaus
jättää vähänkin kehittyneen lukijan aivan kylmäksi. Kuinkahan korkealle
ylistyksen asteikossa silloin pitäisikään kohota, ennenkuin saataisiin esiin jonkun
todella »ylevän» teoksen — sanokaamme esim. Goethen »Faustin» tai Shakes-
pearen »Learin» — oikea arvo? Hahnssonit, Haahdet, Gummerukset, Päivä-
rinnat, Levetzowit, ALOEt y. m. olisivat senvuoksi saaneet tyytyä pienempiin
mainesanoihin. Oikeampaan valoon on tämänlaatuinen »ihanteellisuus» asetti!
esim. Immi Hellénin »Eeva Aarniota» arvosteltaessa. Mutta kukaan ei ole us-
kaltanut juuri nykäistä esim. Sheldonin amerikkalais-metodistista hyveoppia
saarnailevien kertomusten pyhyyttä ja näyttää, että niidenkin »kristillisyys»
on kaavoihin kytkettyä. Suositteleepa joku hänen kirjaansa »Filip Strongin
ristiinnaulitseminen» erityisesti nuorisolle, vaikka se terveaistisena luultavasti
haukottelisi sen ääressä. Liian suurta huolta vanhoillisten mukavuudesta on
joku arvostelija (s. 162) pitänyt, kun hän ei ole rohjennut oikein suositella kirjas-
toihin Numersin näytelmää »Kuopion takana», koska se olisi »vanhoillismielisille
kenties vastenmielinen.» Mihinkä jouduttaisiinkaan, jos aina oltaisiin näin
hienotunteisia! Ja pakkoko sitä sitten on juuri heidän lukea! Onhan kir-
jastojen käyttäjien joukossa toivottavasti muitakin. Jakehittyvien varallehansinne
kirjoja oikeastaan hankitaankin. Hauska muuten on tietää, että avioliittoon
aikovien tai avioliitossa jo olevien on luettava Beecher-Stowen »Pikku haltioita»
ja että Bertha von Suttnerin, »Aseet pois» on jokaisen nuoren miehen ja naisen
luettava. Monikohan kirjalle kykenevistä Suomen kansalaisista sen on jo tehnyt?
Ja jos tämä hurskas toivo toteutuisi, merkitsisi se noille kirjoille arvaamattoman
menekin, lukemattomia uusia painoksia ja kauniita summia kustantajille.
Ilolla huomaamme, että kirjastoihin on myös runsaasti suositeltu sem-
moistakin kirjallisuutta, joka vaatii vakavaa syventymistä ja sulattamista ja
joka siis menee keskimääräisen lukijakunnan maun yläpuolelle. Esim. semmoisia
näytelmäkirjailijoita kuin Shakespearea ja Ibseniä ja semmoisia kertojia kuin
Tolstoita, Dostojevskia ja Strindbergiä. Se osoittaa, että kansan valistamisesta
taiteellisessa mielessä tahdotaan myös pitää huolta eikä ainoastaan tyrkyttää
sille kevyttä ajanvietelukemista ja »siveyttäviä» tendenssikertomuksia. Mutta
kun esim. Fredrika Bremerin »Koti» luetaan «klassilliseen kirjallisuuteen, jolle
on varattava paikka kansankirjastoissa», niin jo hiukan epäilyttää, että kunhan
tämä klassikko vaan ei joutuisi sinne hyllyille — tomuuttumaan käyttäjien puut-
teessa. Lievempään muotoon olisi myös voinut ymmärtääkseni sovittaa suosi-
tuksen Kasimir Leinon runokokoelmasta »Väljemmillä vesillä» (»yhtenä suoma-
laisen lyyrillisen runouden parhaimmista näytteistä ...ansaitsee sijan kaikissa
kirjastoissa»). Sillä ties kuinka oikeastaan lienee sen lukijakunnan lyyrillisen
vastaanottokyvyn, jolle Eino Leinon runouskin on liian »vaikeatajuista»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
