Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Helmikuulla 1908 - Kansanvalistusseuran uusi arvosteleva kirjaluettelo, III vihko, kirj. V. T.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
19
(s. 147, 148, 1611? Suorasanaisesta kotimaisesta kirjallisuudesta on mielestäni
eräitä liiaksi painettu alas, esim. Minna Canthin »Sylvi» (s. 156) »vastenmielisen
aiheensa» takia, Arvid Järnefeltin »Heräämiseni» (s. 191) senvuoksi, että »kirjaili-
jan kokemuspiiri ja kehityskulku on lähempänä oppinutta väkeä kuin kansaa.»
Molemmat ne minusta voisivat hyvästi olla vauraissa maalaiskirjastoissakin
kehittyneen väen luettavina. Ikävämmin koskee sentään kirjallisuuden ystä-
vään arvostelu Ahon kenties kaikista kauneimmasta teoksesta »Papin rouvasta».
»Kuitenkaan me emme tässä maalaispappilassa viihdy, sillä pastori on vasten-
mielinen ihminen ja rouva salaisessa rakkaussuhteessa erääseen nuoruudentutta-
vaan, kevytluontoiseen maailmanmieheen»(s. 175). Se henkilö, joka on tämän lau-
sunnon kirjoittanut, ei näytä kaunokirjallisuudesta ymmärtävän kelvoin aakkosia-
kaan jasitäpaitsihänonpeloittavansokea»valko-nauhan»ritari. Aivankuinsamasta
kynästä on lähtenyt myöskin salaapureva lausunto Daudefn kertomuksesta
»I-Yomont nuorempi ja Risler vanhempi» (s. 230). Se päättyy näin: »Kertomus
on kuvaavinaan Parisin keskiluokan oloja, mutta halpa ja saastainen on se piiri,
johon se lukijansa johtaa.» Ikäänkuin kertomuksen aihe yksinänsä jo määräisi
teoksen »saastaisuuden» tai »ihanteellisuuden». Luonnollisesti ei Ahon »Yksin»
myöskään »sovi tavallisiin kansankirjastoihin» (s. 174) niiden mielestä, jotka
tahtovat säilyttää kaikki lukijat hurskaassa tietämättömyyden »ihanteellisuu-
dessa.» Näennäisesti puolueettomalle kannalle asettuu arvostelija Knut Ham-
sunin hehkuvaa lemmentarinaa »Victoriaa» esittäessään (s. 421), vaikka selvästi
tuntuu, että hänen mielensä tekee varoittaa lukijoita tästä teoksesta, jonka
Norjan Kirkedepartement empimättä ottaa »sopivan kirjallisuuden» joukkoon.
Riittäkööt nämä huomautukset kuvaamaan allekirjoittaneen käsitystä van-
hanaikaisen n. s. »ihanteellisen», mutta itsessäänkuolleen kirjallisuuden vähemmäs-
tä jauudenaikaisen, elävämmänja herättävämmän kirjallisuuden suuremmasta ar-
vosta kirjastoillemme. Muistutukset koskevat vain pientä osaa luettelon sisäl-
lyksestä. Useimpiin sen arvosteluihin saattaa yhtyä tekemättä väkivaltaa
mielipiteilleen.
Merkille pantava piirre luettelossa on se, että siinä valitetaan melkein
järjestänsä kaikkia 1860—90 välillä suomennettuja teoksia kielen puolesta van-
hettuneiksi. Tämä todistaa ajan muuttuneen ja vaatimusten kasvaneen. »Yh-
teiselle kansallekaan» — niinkuin muuan arvostelija kansankirjastojen lukija-
kuntaa suvaitsee nimittää — ei enää käy tarjoominen kielellisesti mitä tahansa,
vaikka onpa meillä vieläkin liiaksi tuhrijoita suomentajien joukossa. — Teosten
ulkoasuunkin on joskus kiinnitetty huomiota (s. 248). Jase on hyvä, samoinkuin
hinnan ylenpalttisuudesta huomauttaminen silloin tällöin (esim. Jules Vernen
»Viisi viikkoa ilmapallossa»).
Arvostelujen luokittelua eri osastoihin ei ole ehditty suorittaa oikein
tarkkaan, vaan on päässyt pujahtamaan joku semmoinen virhe, että esim. »Suo-
malaiset kansansadut» ja »Tuhannen yhden yön tarinat» arvostellaan varsinaisten
romaanien ja kertomusten lomassa, vaikka ne oikeastaan kuuluisivat osastoon
»Lasten kirjallisuutta», johon »Alhambra», »Laila», »Kaarlo Tiira» y. m. s. oikeutta
myöten myös olisi voitu viedä. Sivumennen sanottuna ovat Hoffmannin ala-
arvoiset tai keskinkertaiset tuotteet lasten osastossa liiaksi valtiaina. Ne tyr-
kyttävät lapsuusiässä sitä valheellista elämänkuvaa, jota myöhemmälle monet
teennäiset »sivevttävät» kertomukset.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
