Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kun Tuomas keskeytti Kristuksen. Uskon vaikeuksia nuornkaisijällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
183
otan teidät tyköni; jotta tekin olisitte
siellä, jossa minä olen» (linna olikin vain mieli-
kuvituksen luoma; mutta se, mitä tässä sanotaan,
on itse kristillisen toivon todellinen sisällys, on
taivaan kaksi suurta iloa: »missä minä olen*: vih-
doin saamme hänet nähdä kasvoista kasvoihin,
hänen, jota rakastimme, vaikka emme häntä tun-
teneet, johon uskoimme, vaikkemme häntä ole
nähneet; — * tekin olisitte siellä, missä minä olen»;
te — siis kaikin saamme kohdata toisemme hänen
ympärillään, me, jotka olimme hänen omiaan). »Ja
te tiedätte tien sinne, mihin menen.»
— Pitemmälle ei hän ehtinyt. Silloin keskeytti
hänet Tuomas.
Voi, Tuomas, että saatoit sen tehdä! Jos olisit
ollut vaiti ja antanut hänen puhua, olisimme ken-
ties saaneet vielä ihanampia sanoja kuulla, vielä
syvemmin saaneet katsoa taivaaseen ja Jeesuksen
sydämeen. Ja nyt sen sijaan tämä tupsahtava, kat-
konainen keskeytys:
»Herra, emme tiedä, mihin menet;
kuinka sitten tietäisimme tien?»
Antaapa koko lailla ajattelemista tämä väittely
ja sekasorto keskellä harvinaista tunnelmaa, jonka
aikaansaivat raskasmielisyyden varjot, jäähyväisten
sumeus, vapisevat sydämet ja taivaiset valonsäteet.
Olikohan Tuomas nyt tällä hetkellä vain jol-
lakin tavoin nyreissänsä? Oliko hän väsynyt eikä
ollut oikein seurannut Jeesuksen puhetta? Vai eikö
tämä äkkinäinen keskeytys paljoa enemmän viittaa
jonkinlaiseen kehitykseen, eikö se osoita, että
sielu on ehtinyt erityiseen kehityskauteen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
