Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mitä Kristus ajatteli kuollessaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
275
enemmän kuin me, tietää luottavaisuudessaan, että
me emme tietäneet, mitä teimme!
II.
Mutta kansassa syntyi liikuntoa; tehkää tilaa!
Tuossa on hänen äitinsä! Ja ihmiset nousivat var-
pailleen nähdäkseen: missä? Hänkö tuolla? Ja
heti he tekivät tinkimättä tilaa. Ja tuolla hän tuli,
vähäinen kymäräinen, peljästynyt olento kuoleman-
kalpeine kasvoineen; nuori, voimakas mies talutti
häntä käsivarresta, sillä muutoin olisi hän varmaan-
kin vaipunut. Ja siinä nyt seisoivat Jeesuksen ris-
tin luona hänen äitinsä ja se opetuslapsi, jota hän
rakasti.
Ja jos he olivat tulleet häntä lohduttamaan, ei
siitä mitään tullut, sillä sanat kuolivat heidän huu-
lilleen, kun tämän kaiken hädän näkivät. Ja niinpä
täytyikin hänen, koko maailman lohdutuksen loh-
duttaa heitä, ja maailman köyhin mies otti sydä-
mensä rikkaudesta ja lausui heille kummallekin
rakkahimmat sanat, mitkä voi löytää, ja antoi
nämä kaksi hänelle rakkainta ihmistä toinen toisel-
lensa.
Niin, — nyt oli hetki tullut. Siitä hetkestä
asti, kun hän kantoi hänet temppeliin pienenä lap-
sena uhratakseen hänen puolestaan, oli äiti tällaista
loppua aavistanut. Ehkäpä hänestä juuri silloin,
ja kenties ainoasti silloin, tuntui vähän vaikealta,
että olivat niin köyhiä. Parempiosaiset uhrasivat
mielellään karitsan, tuodessaan esikoisensa Herran
huoneeseen, mutta Joosefin ja Marian täytyi tyytyä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
