Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mitä Kristus ajatteli kuollessaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
282
äänen, raskaan jyrinän, joka syntyi silloin kun por-
tit suljettiin, — ja hän talutti heidät Edenin puu-
tarhaan, joka oli uinaillut aina siihen asti.
Menikö hän vielä useampiinkin paikkoihin?
En sitä tiedä.
Mutta me olemme vielä täällä idässäpäiu pa-
ratiisin puutarhasta, orjantappurain ja ohdakkeiden
keskellä kuolemaa odottamassa. Emmekä tahdo
kevytmielisesti lykätä kääntymystämme kuolinvuo-
teelle, saati sitten kuolemanvaltakuntaan; sillä em-
me unhoita, että vapahtajan toisella puolen oli myös
rikoksellinen ja että tämä pysyi samana kuole-
maansa asti eikä luullut olevan tarpeen mitään Her-
ralta pyytää. Mutta me haluamme vielä tänäpäi-
vänä olla Herran parissa siten kuin voimme, ja
tahdomme saattomme mukaan viedä paratiisin
muassamme sinne, minne menemme ja tehdä pa-
ratiisiksi sen paikan, jossa elämme. Ja kun tun-
nemme, ettemme sitä ansaitse ja että synti pelottaa
meitä, ja kuolema avaa kauhean kitansa murska-
takseen meitä, käännymme uudestaan hyvän kunin-
kaan puoleen ja rakoilemme nöyrästi, että hän
maistaisi meitä, jotka olemme täällä alhaalla, kun
hän nyt on valtakunnassansa.
Ja sen rukouksen on hän kuuleva. Enkelien
laulusta ja autuaiden ylistyksestä ja kaikesta me-
lusta ja tuskanhuudosta, joka kohouupi syntisestä
maasta, eroittaa hänen korvansa tämän ainokaisen
äänen — ihmissydämen, joka on hädässä ja rukoi-
lee häneltä pelastusta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
