Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
!niinihar- !leliiiiiiii- 22 y:ii
nrmr
I:o 15. — 1893.
sen historialliset waiheet näyttämät mitä
kansa woi kestää katooii joutumatta. Tätä
maata ei saata lumiin haudata, täkä kansaa
ei saata kansakuntain joukasta häwittää,
muutoin syntyisi autio paikka Europan poh-
janperille ja sen kultuurin heijastuksiin pi-
meä aukko.
Se wuosisata, joka nyt on owella, otta-
koon rakkaudella wastaan yhdeksännentoista
muosisadan perinnön, täyttäköön sen waja-
muudet ja kartuttakoot! sitä uusilla rauhan
woitoilla Kaikkiwaltiaan turmissa.””
Seuraamat kirjailijat tulewat tähäii teok-
seeii kirjoittamaan: E. Aspelin, W. Chy-
denius, I. R. Danielson, F. Elswing, C.
(8. Estlander, F-. Heikel, I. A. Heikel, R.
Hult, S. Lemström, A. Lille, L. Lindelös,
G. Lönnbäik, L. Meihelin, R. Montgomery.
E. G. Palmen, Aug. Ramsay, Th. Rein,
I. W. Runeberg, H. Näbergh, M. W. af
Schulten R. G. Sthydergson, E. N. Setälä,
W. Söderhjelm, "3" J. tikkanen, 3. !ope-
lins, li. Vasenius ja R" J-. von Willebrand.
Kuwieii luku tulee olemaan noin 300.
Iso osa niistä jäljennetääii G. Berndtsonin,
A. isalle-uin, E. Iärnefeltin, Benny Soldan-
Brofeltin, 2, Sparren, B. Westerholinin n.
m. taiteilijain alkuperäisistä piirustuksista.
Wäheaipi osa on heliograwyyrejä ja puu-
piirroksia, isompi osa autotypioita,
Teos toimitetaan yht’aikaa suomen- ja
ruotsin kielellä 10:nä wihtoiia, jotka kaikki
ilmestywät tämän muoden kuluessa, Ioka
wihossa on, kokonaiskumia lukuun ottamat-
ta, 3 tahi 5 painoarkkia. Suomea marten
aiotun suomenkieliken ja ruotsinkielisen pai-
noksen on ottanut kustantaakseen hra G.
W. Edlund. — Teoksen tilaushinta on 35
markkaa ja saadaan suorittaa wihottain Sm.
3;" 50 wiholta. thonaisåa mihkoja ei myy-
Teoksen ulosantaja on senaattori L. Meihe-
lin ja toimittajakuntana tekstiä wartenl,rat
C. G. Estlander, L. Lindelöf, L. sitet-helin,-
Th. Reiii ja 3. Topelius sekä kuivia hiat
G. Berndtson, A. Edelfelt ja E. Järnefelt.
Me puolestamme toiwomme tämän teok-
sen läytäwän tiensä jokaiseesi Suoinen ko-
tiin, siellä isänmaallista mieltä, kansallista
itse tajuntaa herättämään.
Kymin toimitukselle.
Arwoisa asianomainen Te olette
tehneet tehtäwäune tawallanne ja
mustanneet pyyniööni. Mutta wasti-
neenne loppulauseissa sanotte: "Ar-
wostelkoon nyt siis Kymin lukinkunta,
onko syy sysissä wai sepissä, samoin
myöskin te armoisa Wanha kymiläi-
nen". :sliinasta nähden ei tästä wielä
tulla hullua hurskaammaksi, enempi
Kymin lukijakunta, kuin wanha kymi-
läinenkään, eikö uiin, asianomainen?
Asian näin ollen, pyydän siisK" S:n
tekemään selwän puolestansa. Tc kyllä
huomaatte eroamaisuuden, untisenne
ja asianomaisen selwityksen eroamai-
sista totunksista. Ehkä sitten pääs-
tään selwille, sekä yleisö että minä.
Wanha kymiläinen.
Oniituisella tawalla on Kotkan
kansakoulujen mahtimestari hra Ka-
riin ruwennut menettelemään Kotka-
yhdistykseläisiä kohtaan Yhdistys
kun pitää iltamiaan ja lauluharjoi-
tuksiaan kansakoululla, on mahtimes-
tarin kanssa somitta että hän saa
palkkion mainioistaan, mikä siitä hä-
nelle tulee. Waan siitä huolimatta
on herra mahtimestari useita kertoja
esiintynyt tawalla, jota ei odottaisi
hänen asemallaan olemalta mieheltä.
Niinpä kun wiime sunnuntainakin
mentiin !häneltä awaimia hakemaan,
sai hakija röyhkejän käskyn astua
ulos. Syksytalwella hän niinikään
käytti joltisenkin "sopimattomia sanoja
laulajia kohtaan. — Eiköhän tuohon
toimeen löydy miestä, joka hieman
toisella tawoin tehtäwänsä käsittäisi?
Useita ratttiuden harrastajia.
:liittiin airit-titi
Jtalian wapauden sankari.
Neljäkymmentä wuotta takaperin
oli nykyinen Jtalian kuningaskunta
wielä useina pikkumaltioina, joita
hallitsiwat omat erityiset ruhtinaansa.
Niinpä oli Pohjois-Jtaliassa Sardii-
nian ja Lombardian kuningaskunnat,
Keski-Jtaliassa Toskanan, Parman
ja Modenan herttuakunnat sekä Kirk-
kowaltio ja Ctelä-Jtalinia Neapelin
ja Sieilian kuningaskunnat. Knnin-
gasknntia oli yhteensä neljä, herttua-
kuntia kolme sekä paawin istuin ja
herttuakunta neljäs. Yhteensä oli
siis Jtaliassa kahdeksan pikku-waltio-
ta sekä Venetsian tasawalta Pohjois-
Jtaliassa yhdeksäs. Waan wähitel-
len alkoiwat näiden pikkumaltioiden
samaa sukiiperää olemat kansat ha-
luta yhdistymääu yhdeksi snureksi
waltakunnaksi, joka paremmin woisi
wastustaa wieraiden maltain sekaan-
tumisia Jtalian sisällisiin asioihin.
Warsin tehokkaasti tätä Jtalian
yhteyden aatetta edisti eräs jalo wa-
pauden sankari Guis epp e (Iooseppi)
Garibaldi.
Garibaldi syntyi Nizzassa w. 1807.
Hätieu isänsä oli köyhä kalastaja,
johon toimeen poikakin rupesi. Mutta
hänen lewoton luonteensa ei sallinut
hänen olla ainoastaanoman synnyin-
kaupunkinsa läheisyydessä, waan häii
halusi merille, ja sattuikin saamani!
paikan Sardiinian sotalaiwastoss-t.
Pian tutustui nuori Garibaldi Jta-
lian etemimpäin tasawallaii harras-
tajain kanssa ja yritti w. 1834 nos-
tamaan kapinaa Sardiinian sotalai-
mastosta. Hänen salaiset waan wa-
ryinattomat aikeensa tuliwat kuiteu-
kin pian ilmi ja hän tuomittiin tiiuit-
ten kapinallisten kanssa kuolemaan,
mutta pääsi onnellisesti pakoon. Ga-
ribaldi muutti nyt Etelä-Ameriikkaaii,
missä rupesi "Uruguayn tasamailan
palwelnkseen ottaen innokkaasti osaa
sen waltion sotaan erästä toista
Etelä-Ameriikan tasawaltaa wastaan
Hän taisteli wälistä merellä wälistä
maalla, ja teki niin mainioita uros-
töitä, että maine hänestä lewisi ym-
päri maailman.
Sillä wälin oliwat tasawaltaiset
liikkeet "Jtaliassa !vaurastuneet ja
Garibaldin wapauden into ei salli-
nut hänen olla poissa isänmaansa
wapaudentaistelustiin. Sentähden pa-
lasi hän kotimaahansa, jossa hänen
urhoutensa maine kokosi pian pari
tuhatta wapaaehtoista nuorukaista hä-
nen ympärilleen. Näillä riensi Ga-
ribaldi Roomaan, joka oli tasawal-
laksi julistettu, suojelemaan sitä paa-
win awnksi lähetettyä R-:inskan sota-
joukkoa wastaan.
Mutta waikka hän mähäliikuisen
nuorukaisjoukkonsa kanssa teki ur-
hoollista wastarintaa, täytyi Roo-
man kuitenkin antautua Ranskalai-
sille. Garibaldi lähti nyt joukkoi-
nensa pohjois-Jtaliaan, auttamaan
Venetsian tasawaltaa itäwaltalaisia
wastaan. Täällä hänen joukkonsa
kuitenkin pian hajoitettiin ja (sari-
baldin täytyi urhoollisen puolisonsa
Anitan kanssa piileskellä soilla ja
rämeillä, kunnes onnistui walepn-
wussa (sennaan pääsemään. Hänelle
rakas ja urhoollinen waimonsa oli
kuitenkin näillä pakoretkillä sairastu-
nut ja kuollut. Ja kun Garibaldi
Geuuassakaan ei uskaltanut kauwan
wiipyä, jätti hän taas Enroapan ja
meni Ameriikkaan. Kauwan ei Ga-
ribaldi woinut nytkään menestyä
uudessa maan osassa, maan hänen
palama isänmaanrakkautensa pakoitti
hänet palaamaan Jtaliaan.
Mutta kun hän nyt oli tnllut huo-
maamaan, ettei ollut ajattelemista-
kaan saada tasamaltaista hallitus-
muotoa Jtaliassa pysywäiseksi, ryhtyi
hän sitä innokkaammin harrastamaan
Jtalian pikkumaltioidtn yhdistys-
puuhia. Sardiuian mainio ministeri
Camillo Cawour, Jtalian yhteyden
luoja, oli jo Ranskan awnllasaanut
Lombardian ja osan Keski-Jtaliaa
yhdistäneeksi Sardiinian kanssa. Mut-
ta Kirkkowaltio, Neapeli ja Sicilia
olimat eriwaltoina. Nämä päätti
nyt Garibaldi malloittaa ja antaa
Sardiuian kiminkaalle. 2,000 mie-
hellään onnistuikin hänelle täyttää
aikeensa Sieilian ja Neapelin suh-
teen, warsinkiin kun kansa joka pai-
kassa oli hänen puolellaan, waan
Roonian malloittamisesta ei tullut
wielä mitään, sillä Sardiuian ku-
ningas pelkäsi Ranskan keisaria Na-
poleon lll:ta Garibaldin täytyi kat-
keralla mielellä luopua tästä yrityk-
sestä ja jättää se toistaiseksi. Na-
poleon näet ei sallinut Paawin maal-
lisen wallan häwittämistä. Hyöty
Garibaldin yrityksestä oli kuitenkin
ääretön, Neapeli ja Sieilia yhdistet-
tiin Sardiuiaan, jonka kuningas Vik-
tor Emanuel otti nimen Jtalian
ku n i n g a s. Tämä tapahtui wuon-
na 1861.
Mutta niinkauan knin "ikuinen
Rooma”” pysyi paamin erityisenä wal-
takuntana ei Jtalian yhteys ollut
täydellinen. Sentähden koetti Ga-
ribaldi pari kertaa uudestaan wal-
loittaa sitä, waan yrityksenfä meni-
wät aina myttyyn. Ensi kerran ma-
roitti Sardiuian kuningas Jtalian
sankaria, mutta Garibaldi ei totellut.
Kuningas sanoi, että on paras olla
malttawainen eikä kiirehtiä sekä sa-
noi saaneensa Napoleonilta käskyn
wangita Garibaldin. Ellei niin ta-
pahtu, malloittaa hän muka koko
Jtalian, ensimäiseksi Sardinian. Ja
kun Garibaldi ei saanut ensikerralla
walloitetuksi Roomaa, antoi Sardi-
nian kuningas wangita Garibaldin,
sillä hän pelkäsi Ranskan kuningasta.
Mutta paljaasta kunnioituksesta Ga-
ribaldia kohtaan, annettiin Garibal-
din olla "maatilallaan Caprerassa
jonkullaisen wartion alaisena.
Mutta kun hän sai kokonaan wa-
pautensa, kokosi hän toisen kerran wa-
paajoukon. Waan yritys ei onnis-
tunut.
Tulipa wiimein suotuisa aika. Kun
Raiiskan keisari Napoleon III, paa-
wiu paras turma oli joutunut sak-
salaisten mangiksi Sedanissa w. 1870,
walloittiwat Garibaldin wapaajoukot
ja Biktor Emannelin sotawäki wih-
doinkin Roomau Garilialdin johdolla.
.lluningas muutti heti uuteen pääkau-
puukiinsa, ja kun Benetsia oli jo en-
nen Jtäwallalta saatu, oli nyt koko
Jtalia yhtenä waltakuntana.
Saatuansa tarkoituksensa täytetyksi,
wetäysi wanha wapauden sankari
maatilallensa Capreran saareen, jossa
hän maatansa wiljellen :vietti lop-
puikänsä hiljaista elämää. Läheltä
ja kaukaa käwi wieraita katsomassa
tätä mainiota miestä, jonka nimi oli
tullut warsin kuuluisaksi ja rakkaaksi
Euroopassa. Hän kuoli kansansa leni-
mittynä w. 1882.
– Suomalaisnus lewiää Ah-
wenanmaallakin. Nya Presscnissä
oli wiime miikolla luettamana eräs
nimimerkilla J. T. warustettu kirje
Saltwikistä. Kirjoittaja kertoo siinä
m. in. seuraawaa:-
Että suomalainen kansan-aines
meidän maassamme muosi wuodelta
woittaa yhä suurempaa alaa ja uhkaa
ei niinkään kaukaisessa tulewaisuu-
dessa kokonaan yllättää ruotsalaisen,
on tunnettu asia. Kiitos suomalai-
seti puoluekiihoituksen, suonialaisen
kansanheimon itsepäisen kiinniriippu-
niisen kielessään ja kansallisuudessaan,
ja sen kykenemättömyyden oppia wie-
raita kieliä,näkemät "kausallisen poli-
tiikin" kannattajat sen päiwän, jona
heidän sopii sanoa saawuttaneen py-
rintöjensä päämaalin: "Suomi suo-
malaisille”, yhä enemmän lähestywän.
Monissa paikoin maatamme, missä
ruotsinkieli wielä muntamia wuosi-
kynimeuiä takaperin wallitsi, on suo-
menkielien ylimalta jo taattu, toisis-
sa paikoin taas näyttää ruotsinkielen
ja ruotsalaisen kansan-aineksen syr-
jäänsysääminen main olewan ajan-
kysymys" "
Kankaisen asemansa johdosta on
Ahwenanmaa aina wiime aikoihin
asti ollut suojeltuna kaikelta waaran
marjoltakin tässä suhteessa. Wielä
muntamia wuosia sitte oli täällä ole-
wien suomalaisten lukumäärä kowin
mitätön ja useimmat, jotka silloin
oleskeliwat saarellamme, olimat, jos-
kin ei täydellisesti yhteen sulaneet
kotimaiseen wäestöön, ainakin enem-
män tai wähemmän siihen kotistu-
neet. Wiime wuosina owat kniten-
kin olot melkoisesti muuttuneet. Suo-
malaisten luku kaswaa täälläkin wuosi
wuodelta eikä enää muutamissa pi-
Wielä muutamia wnosia takaisin,
kun niinkuin ylempänä sanottiin suo-
malaisten lukiimäärä Ahwenanmaal-
la oli kowin niitätön ja iso osa niis-
lahella toisiaan.
laistaan ja joutaa
hlinulla on juuri
niita?
täkin oli kuljeksimia onnenonkijoita,
jotka usein jo ennen tänne tuloaan
oliwat joutuneet haaksirikkoon sekä
simeellisessä että taloudellisessa suh-
teessa, oliwat suotualaiset ylimal-
kain ahwenanuiaalaisen erityisen epä-
luulon ja yleenkatseen alaisina Suo-
m—"",laista katsottiin melkein siweelli-
seksi hiriviöksi, joka oli walmis mi-
hinkä hywänsä. Nyt, sitte kun pal-
jo kunniallisia ja säädyllisiä suonia-
laisia työmiehiä tänne on muuttanut,
on tuo wanha ylenkatse ja epäluulo
suureksi osaksi kadonnut ja ahwenan-
maalainen ja suomalainen seuruste-
lemat tätä nykyä weljellisessä sowus-
sa toistensa kanssa. – — — —
Warmaau j"! keskeytyniättä, askel
askeleeta woittaa suomalainen kan-
san-aines alaa maamme umpiruot- "
salaisessa maakunnassakin, ja jos siir-
tolaistulwa täältä Amerikkaan jat-
kuu samaa hillitsemätöntä wauhtia
kun tähän asti ja jos sen ohessa
suonialaisia yhä edelleen muuttaa
tänne samassa suhteessa, ei ole wai-
keaa arwata mitä tulewaisuudessa on
tapahtuwa, – – –
Mikä on ihanne?
1:ksi. Arwoitus, jonka selitystä
ei ole maan päällä, ja kuitenkin ih-
miset luulewat sitä aina pitäwänsä
edessään; se on haawekuma,mut-
ta haawekuwat owat niin suloisia.
2:ksi. Hairekuwa, joka pitää woi-
niaii wallalla, niinkaiiwan kuin haa-
weiluja löytyy, mutta niiden menet-
täminen on hirtveä asia; elämä on
sille knin ruusu, lehdet (haaweku-
wat) putoamat lakastuneina, yksi toi-
sensa perään: mitä on jäljellä? —
Eloton runko ilman toiwoa.
;
Mikä on taiwas?
1:ksi. Wastaus kysymykseen: Mi-
kä on ihanne.
2:ksi. Nimimerkki, jonka Jumala
on pannut tekonsa loppuun, jokaiseen
puhtaasti rakastamaan sydämeeii.
0
Mikä on loppu?
Ei mikään; sillä lapussa alkaa
ijankaikkisuus.
"iti-iiii kaili! petisi.
Bill Brown tuli tuonnoiii naapurinsa
John Smithin luo ja kysyi:
— John, tahdotko ostaa toisen puoliskon
lehmästäni?
– Paljonko siitä waadit? kysyi John.
— Kymmenen dollaria, wastasi Bill.
— All rtght. Tässä owat rahat. Anna
minulle nyt kuitti, että toinen puoli leh-
mästäsi on minun!
Bill kirjoitti kuitin ja antoi sen Johnille
fanoeii:
50
—— hintta peruatuhuet orat hoihoi, raitti uhho.
Ili pjäa liian paljon luottaa ari-eluihin. !siilien ario
on juuri giina" että saarlaan lähtöhohta; matta taara
on. hun ljääaan laimin asianhaarat, joi-ha orat airan
lili-oitus hjyan ja huonon cletehtjjriin
rahilla on siinä" etta riimemainit,tu "johtaa asiat arraj-
njiclen orjahei; joi-arastelu tulellinen
epailee uijia ja pienimmästälrin syystä hjlhaa ne.
ae riha, etta minä luulen haihhi
lilan pian hehaityhai.
borisan !kummasteli
raiti-senaa niin taitarath laatiessa ja han hauilahti:
— hintta mita ’le luulette ansaiteeyanne noilla
johtupaatöhajllanne, hun ’ke eite luule roinanne urhoa
suuresti menettelytapaa
– 8jitapä parhaiten huulen, huinha hohematon
’l’e olette tall-iisissa asioissa. l’aihhapa aariatuhaol;
ei hajhiaaa olehaan aiheita, roi haite-uhin aina niitä
johtamalla paasta hjuän mathan eteenpain. lille alo-
tamme myöshjn heti tjömme.
hanaihhaan omistajan jostain UenJoi-hjn nuorinta
heihailjjoiata. ’kalilan tehtaitanne on hoetella saalla
aelhoa hauesta henenhaan uusiutumatta mit-aan. haina
tojron Sjia, että ’l’e teette itsenne tutuhai niissa pii-
raissa, ja ainoastaan siten on ae mahäolliata, etta ’ka
jtse esiinnytte hiemailijana. ’kajlla on juuri ennen
maailmassa ollut- jotain sellaista taipumasta, ja njt
on aija hysin helppo oas-tella aita roolia. .loa huin-
hahjn hohtaatte raatuhaia" niin on ae. naittamat-outa.
Sita paitsi raisaan mina ’keille tietä. ’koilla on muotion
suohai nirha ersaana mainehjhhaaaaa panhhjyhtjöaaä,
saatte lainaoiheuäen !hilalle lahella asunalle taa-talille
ja tulette esitelljhei muutamille nuorille miehille.
Sitte hanhitta ’l’e !ha enemmän ja enemmän tattaria;
ja otatte huomioon erittainhin ]ahaisen hailet. T’e
hajtie hiabeissa, otatte osaa haiahiin hanhheiajin ja
!malt-arasti löjäamme
— Siinä se on. !liutta nyt tahdon,
että kirjoitat nimesi tämän sitoumuksen alle,
että olet ruokkima puoliskosi lehmästä. Tah-
dotko? "
– Tietysti.
Bill otti esille paperin, jolle John kirjoitti
nimensä, ja Bill meni kotiinsa — milppi
sydämessään.
Seuraamana päiwänä tuli John Billin luo.
—— Halloo, John, huusi Bill, nähdessään
kanssaosakkaansa. Mitä sinulla täällä on
asiata?
" – Tulen saamaan maidosta puolet, was-
tasi John.
— Maidostako puolet?
– Niin, omistanhaii puolen lehmästäsi,
kuten itse tiedät!
– Niin, kyllähän sen tiedän mutta mi-
tään maima et saa.
— Miksikä en?
— Siitä syystä, että se olikin lehmän
etupuoli, minkä sulle myin!
— Mi . . . mitenkä?
– Etupuoleii sulle myin, sanon ma. Se
on aiwan oikeni. Mitään maitoa etsaa;
sen jo olen myynyt.
—— Well, saadaanpa nähdä onko se oikein
sitte, murisi John ja lähti kotia ajattele-
maan kostoa.
Noin neljä tuntia myöhemmin tuli Bill
Johnin kotiin ja kysyi:
—— Oletko sinä John Smith?
— Olen oikein, wastasi John.
– Well, tahdotko, että lehmiin pitää näl-
kää kärsimän?
— Mistä taasen on kysymys?
— Kysyn, tahdotko että lehmän pitää
nälkää näkemän?
— En ymmärrä mitä tarkoitat.
– Lehmän etupuolisko on sinun omasi,
ja olet siis melmolliiien ruokkimaan sitä,
siinä kaikki. Minulla ou hallussani kirjal-
linen sitoumuksesi, jossa lupaat ruokkia puo-
len lehmää.
—— Wieköön hitto sekä sinut että lehmäsi!
ärjäsi John wimmastuneena. Löydät la-
dostani elukalle rehuja.
– Well, mutta meillä on sekä todistuksia
että melmollisuuksia.
– Todistiiksia ja welwollisuuksia! Ja
mistä? Mitä sillä tarkoitat? kysäsi John
ällistyneenä,
—— Luuletko ehkä minun roikottaman re-
huja sinun lehmäpuoliskollesi?
– W niin, jopa ymmärrän.
– Ja totiriita kiireesti lehmälle rehuja
ja wettä, sillä se on jo kylliksi kauan saanut
puutetta kärsiä, sanoi Bill ja lähti tiehensä.
. ;
.
Seuraamana päiwänä tuli Bill jälleen
Johniti luo pahasti nilkuttaen ja nojaten
saumaan.
— Mikä sinua nyt waiwaa? kysyi John.
— Oi, !tiinulla on paljonkin waiwoja,
luulism ma, wastasi Bill wihoisfaati. Omis-
tarhan lehman etupuolisten, wai mitenkä?
– Niiii kyllä, kuten sanot.
— Well, elukka puski minua.
— Wai puski se sinua? sanot John ilois-
saan ystämänsä onnettomuudesta, sillä hän
luuli nyt wihomiimeinkin kostaneensa Billille.
Mutta kauan ei pitänyt Johniti saada
iloansa nauttia, sillä Bill mastasi tuimasti:
— Ntin
– Well, entäs sitte? sanoi John.
–— Asia on nitn, että nyt wien sinut mii-
kanani tuoiiiarin luo, jotta hän woi meidän
kesken tuomita, sillä lehmä puski mitma si-
nun omistamallasi puoliskollaan.
– Ja sinä aijot siis?...
sikin miitta olen walmis tekemääsi
sin-"aava rainas-"n
– Wai niin!
– Atman totta, jos annat mulle 50 dol-
laria ja luowut siitä puolesta lehmää, jonka
sinä omistat, niin en ole mitään hiiskuina
siitä, että elukka minna puski.
Kun oliwat asiasta kuusi tuntia keskus-
telleet, maksoi John raskaalla mielellä 50 dol-
laria, ja Bill meni iloisena kotiinsa.
Nyt kiroilee John omaa tuhmuuttaan.
"Jos maan olisi tullut asiata paremmin
punnituksi”„ niin olisi hän moinut Billiä
petkuttaa. Olisi waatinut puolskonsa leh-
mää — teurastettuna!
— Katiialia oli kokenut Marianne
Reilly niminen irlantilaisakka, joka
w. k. 19 p:nä tuli puhuttelemaan New-
Yorkin poliisipäällikköä, mr Byrnes’ia.
Akka kertoi nimittäin, että hän
edellisenä iltana, kun seisoi kadulla
kotinsa edustalla, oli joutunut kauhe-
aan seikkailuun. Jotkut nuoret mie-
het muka oliwat hänet "ryöstäneeii
mukaansa, sitoneet silmänsä ja sitte
wieneet hänet erääsen suureen huo-
neesen. Täällä oli akkarukka heitetty
pitkälleen pöydälle, kimppuunsa käy-
tiin weitsillä, ja sisuksensa ynnä sy-
dän riistettiin ulos. Sijaan pantiin
sitte suolien asemasta täytetty ilma-
pallo, ja sydämensä muutettiin kowaan
kiiween,
Ei ihmettäkään, että eukko niin
muodoin pyysi poliisipäällikön apua,
jotta saisi kadotetut ruumiinosansa
takaisin"
– Ameriikkalaiöta. Nuori ja kau-
nis rouwa Amanda Mason on tuomittu
Nebraskasta miestaposta neljäksi
wuodeksi kuritushuoneesen Mnrhatun
nimi oli Delevan S. Cole, eräs
warakas liikemies. Kolme kuukautta
sitte tawattiin hän omassa puutar-
hastaan kuoliaaksi ammuttuna" Mur-
haajan jäljille ei mitenkään päästy,
ennen kuin rouwa Mason wapaaehtoi-
sesti itse ilmoittautui poliifille. Hän
selitti ampuneensa Colen, koska tämä
oli pakoittanut hänet himojaan tyy-
dyttämään. Rouwa Mason oli tun-
nustanut miehelleen asian oikean lai-
dan ja tämä oli selittänyt ampuman-
sa Colen ellei waimonsa sitä itse te-
kisi. Näin sanoen oli hän tarjonnut
waimolleen rewolwerin, waimo sitte
kutsui Colen salaisesti yhtymään kans-
saan puistoon ja siinä tilaisuudessa
ampui hän syntipukin kuoliaaksi"
— Itsemurhat lisääntywät. Jt-
semurhain samaten kuin murhainkin
lukn oli wiime wuonna sangen suuri
Yhdysmalloissa. Mikäli "The Chi-
cago Tribune”” tietää kertoa, tapahtui
wuonna 1892 Yhdyswalloissa 3,860
itsemurhaa. Wuonna 1891 oli was-
taawa luku 3,331, w. 1890 2,460
ja w. 1889 2,224.
47
ja harjanmaata läaharin ammattiin. Sen roi piiattaa
tarasta, millä njahaaaonet orat hat-haistut"
lIuoneeSt-a, joesa enaimäinen murha tehtiin,
laji-lataan hahai palajata yhäeatä tai useammasta hir-
jojtetuata paperiarhiata, joha nähtäissti on tempaistu
murhatulta. Ue rahat ja hoi-jateet, jotha hauella on,
orat huitenhju jst-etsi hoahematta. Sija: lilat-hattu
on tahtonut saa-la omjhaeen muutamia papereja ’kassa
on paranes;- rihohaeen.
.sahanmainjt-uaaa haoneeeaa tasataan myös joha
ralohura ja sormus; jotha orat; lieahen borisan-rajaajan
omat. l’jel-’tpa tunnetaan paperilapuissa hänen haaj-
alanaahin. "838: bonhan voi-laanin, joha huoli hah—
(lehnan ruotta sitte, on löytynyt olla !hies-leeaa ronua
kariahjn ja hänen tjitarenaa hansaa. —
Bnemman! "kojmeenpannuiaaa jalhjtuthimuhsiaea
on naatu ilmi aeuraaraa:
Uolemmat naiset elisat hiljaisesti ja rauhassa
dysassa maineessa lIeillä ei ollat het-aan Iaheiaempjä
tuttuja, rastaanottifat hynin harsoin rietasta, eiratha
hoahaan nayttajtyneet aeuraelamäaaa"
Iilloin; tällöin hari heiään luonaan ersaana sali-
huoneessa manilan nuori mies, pitha; hoihha, ruuni-
hiuhaineu, ja hun hau taae poistui, ohrat he ajna
aurallisia ja lijhutuhaiaaaan.
lloara lsariah oli jtse hertonut; saaneensa nao-
ruuileaaaan paljon harsia. !sahilassa tilat-muilassa oli
hanettauat.tu ajua-sii murt-aneena ja jtherana. ’koisen
herran hahaa-haan ruotta sitte, hun han pahentui 8uru—
puhuun, tyttären hathaiatua haihhi hanasahaymjsenaä
tuttujen hannaa; tojsen herrau holme ruotta sitte, hun
ronua oli hanhheeaaa
aaaäa lohilntuata aeni-ahavaan
sielunpaimenelta, mutta sitte perajtjj hait-enhin. lluo-
mathaa tarhoin! haahen l)oriaon huoli samaan ailiaan,
hun han pahentui surupalmun.
1;!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
