Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
lakiehdotuksesta maati wuokraaitii-
sesia maalla. Puheenjohtajaksi siiheii
on kutsuttu ylitirehtööri N. (sii-oten-
felt ja jäseniksi wapaaherra Otto
Wrede, Liperin tuomari E. F. Ati-
dersin, maanwiljelijä K. Ojatien ja
kuniiallisneuwos E. Awellan. —– Hltl.
— Waltioti lnotsihöyryt. ruot-
j,åhallitus on saanut senaatilta kirjoi-
uksen luotsihöyrylaiwaiti käyttämi-
sestä wastedes. Jotta tarkoitus saa-
wutettaisiiti paremmin kuitt tähäti
asti, puolustaa senaatti sellaista mää-
räystä, että "Willmanstrand" tulisi
yksinomaan Helsiiigin ja Wiipurin
luotsipiirissä palwelemaan, ",Jupiter"
Waasau ja Ouluii sekä "Walwoja"
Ahwenantnaati piirissä asemapaikkana
wiimeksimainitulla talwisaikaan Maa-
rianhaniina tai Ekkerö, joista sett
ainakin joka toinen wiikko tulee kay-
dä Bogskäriti majakassa. "Senaatti
on pyyniityt luotsihallituksen lausttti-
toa asiassa. — P:ti.
—— Wiisiluokkaiseksi ott Lappeeti-
rannan kauputtgintoaltuustttiehet päät-
täneet pyytä ä reali- ja porioarikoulun
tietää. L. U"
– Rnljetusmaksnjen alennus.
Senaatti on edistääkseen maassa löy-
tywien metsänsiementen kauppaa sekä
samalla hankkiakseen männyti- ja kuti-
senkäpyjen kokoamisella tttönatisiotii
hätänalaiselle wäestölle määränmtt,
että rautatie rahti itiäniiyn- ja kuit-
seukäwyistä kesäk. 1 päimään on las-
kettatva 10:n luokati tiutkaan iooittia-
ssa olemassa liikennetaksassa 2() pro-
sentin alennuksella.
—— Lappeenraunan kaupungia"-
waltuusmiesten puheenjohtajaksi
on ivaliitu wiime kuun :7 p:nä pan-
kinjohtaja J" Pelkoneti ja ivarapu-
heeujohtajaksi insinööri :’l. Hannikai-
nere –— U." S. —
– Wäkijuomaiu ansioluettelo.
Yhteensä 62 surullista tapausta
on wäkijuoittain seurauksina wiime
wuoden kuluessa ollut U" S:ren uu-
tisten joukossa " kerrotuina Niistä"
on eräs raittius-yhdistys tehnyt tilas-
tollisen luettelon, josta käy selwille
seuraawat: 3 miestä on lyönyt wai-
monsa kuoliaaksi juowuspäissä; 12
miestä murhattu, ttiistä nitorin 19
wuotias; 14 henkilöä suoraan kuollut
wiitiaan, niistä wanhin 70 touotias
ja tiuarin 16 wuotias; 7 henkilöä
jähmettyneessä tilassa korjattu; 21;
kauheasti puukotettu tai muutett raa-
deltu, niista 1 waittto miehensä kädett
kautta, 1 lapsi isänsä ja 1 isä lap-
sensa kaden kautta. 6 uutisessa ker-
rotaan surkeita onnettomuuden tapa-
uksia ja julmia eläinrääkkäyksiä. Niitten
tapausten johdosta on yhteensä mai-
nittu 20 hcnkilöä wangitun, ttiistä
nuorin 16 wuotias tnurhaaja, joka
olutkohmelossa teki kamalan tekonsa
Lahdessa. Yhteensä siis 82 henkilöä
menettätiyt joko hetikensä, terweytensä
tahiwapatitensa. Useat tappelut o-
toat tapahtuneet tanssitiloissa, wäki-
aineiden hurmauksessa. Yhdessä uit-
tisessa mainitaan, että Waasan lää-
nissä 4 ens. kuukauden aikana 69
henk. rangaistiin wäkijuotnain myyn-
nistä. Munten ei tämän laatuisia
asioita ole otettu yllämainittuihin nit-
meroihin
Kaunista tilastoa kylläkin!
— Raumau merikoulun johto-
kunta on pyyniityt että uiin piatt
kuin mahdollista ja paraiten eiisi syk-
synä kouluuti perustettaisiin myöskin
merikapteenien osasto.
— Berliner National-Zeituu-
gissa on pitkänlainen, asiallinen re-
feraatti prof. 3. R. Danielsonin kir-
jasta "Suomen sisällinen itsenäisyys””.
Arwostelija historioitsija Ahreuheim
lausuutäydellisesti hywäksyivänsä prof"
D:n wastawäitteet sekä Tagantschef-
fin että Jesenessin teoksia wastaan.
— Uusia uniwormttja. Se-
naatti oit myöntänyt löi; matkanpalk-
kion yliarkkitehti I. Ahrenltergille hä-
hän minua kumarrellen owelle, ja minä
lähdin suoraapäätä weljesten taloon
oikaisemaan tehtyä erehdystä, ennen
kun poliisit etsisiwät minut kynsiinsä
samassa tarkoituksessa. Minä olin
koko lailla hermostunut, oikein pelois-
sani, waikka wika tietysti ei ollut
minussa; mutta minä tunsin ihmiset
kylliksi hywin, tietääkseni, että jos joku
antaa köyhälle raukalle miljoonan
puntaa yhden punnan asemasta, sillä
ei suinkaan syytetä omaa lyhytnäköi-
syyttä, waan sytytääu raimoon titota
köyhää raukkaa wastaan.
(Jatk.)
tieti tekemistääii luonnospiirustuksista
Suomen ttiaaniviljelyshallituksen wir-
kamiehille. "
— Aamunairut n:o 5 on ilmee-
tynyt. Sisältö: Mitä me tahdotii-
nte. – :aiwas eioo juomarientrunot.
:viietteitä raittiusyhdistyksista.
– .Omalta työalaltamme. – Nuo-
rille tytöille. – Jlmoituksia.
– "Suomen kirjapainolehti n:o
2 on ilmestynyt.
—— Snonten Snurirtthtinaan-
inaan Asetus Kokoelniaa w. 1893
on n:o."t ituiestynyt ja sisältää: Wal-
tion tneno- ja tuloarmiott Suottien
Suitriruhiiuaaittnaan Sotilarahas-
tolle wuoima 1893. Keisarillisen Ma-
jesteetin aritiossa wahwistama 11
(28) p:nä tammikuuta 1893.
– Paiikinjohtaja Littdrothin
!vangitsemisesta Odessassa kertoo
"Ittschnija aaseti": Saatuaatt säh-
kösanoman, jossa oli Linorothin tttn-
toitierkit, kiiski kotiientaja poliisimes-
tari Tschclianoffiu tietustella Lind-
rothia. Kun T. ali saantit selwille,
että L. oleskeli "Jmperialini hotel-
lissa, janne hän oli saapunut helmik.
19 p:nä tesomasta, sekä tietäen että
hän kulki litograasi K. Tilgmannin
passilla, lähti komisario kahden sala-
poliisiti ja kahden muun poliisin seu-
"""""" En-
siksi häti ivakuutti, ettei hän koskaan
ole ollut pankitijohtaja waan aitio-
asiaan köyhä litograasi ja tiäytti
passinsa. Mutta kun hänelle näytet-
tiin sähkösaitoitia, jos oli tunnus-
merkit, tunnusti Lindroth kaikki. Ja
sitteit hän kertoi paostaan mitä en-
nen on kerrottu. Kun konsuliivirasto
Unghenissa kieltäytyi päästämästä
häntä rajan yli, oli hän päättäntit
lähteä Odessaati näyttämään passin-
sa seudun itämaltalaiselle konsulille,
mutta ei sekään onnistunut. Tutkit-
taessa löydettiiit häneltä m. m;sala-
taskussa 21,000 ruplaa saksalaisissa
armopapereissa. Cräästä laskusta
.nioman "hotel d’Citropesta”” tiähtiiii,
että hän oli ollut Kiowassa useita
päiiviä. Litidroth oli wangittaissa
tyyneenä, ihmetteli wain että polii-
sin oli otmistunut itiin piati saada
selwille hänen saapumisensa Odes-
saan.
Lindrothiti jutusta kertoo Mosk.
Wjed. aiwan sainoiti kuin Pet. List.,
jota se ei kuitenkaan lähteeksi ilmoi-
ta. Kertotnus ei ole kuitenkaan ta-
denperäinen. Juttu kiertää muuten
nyt ympäri qlenäjän lehdistön.
Wiip. Sati. kertoiwat torstaina:
Hra Lindroth, kansanpankin karan-
nut tirehtööri, tuotiin eilisiltana 9-
junassa kahden poliisin seurassa Pie-
tatista. Täällä sai hän wiipyä Pie-
tarin esikaupungin toartiokontorissa
yöjunan lähtöön asti, jolloin häntä
lähdettiin kyyditsemään edelleen Hel-
sinkiiii. Hra Lindrothia on läpi
Wenäjän kuletettu omissa waatteis-
rewa, hiukan israelilaista syntyperää
muistuttama nenä ja pieni suippo
leuka ensimäiseksi herättäwät huotni-
ota; pikimustat silmät, joitten alla
on mustat kaaret, tummat tviiksetja"
parran sänki waaleilla rasittuneilla
kaswoilla tekewät synkäti waikutuksen.
Jjältään-on hän aiwan nuori mies,
liekö wähän yli kolmenkymmenen. ,
Kymiti toimitukselle.
Nöyrä kysymys herroille F.
A. Collin’ille ja W. Ca-"
denius’elle.
Jl. Durchtnan’in konkurssipesän
uskottuina ntiehinä ilmoitatte Te mai-
nitun pesän asioista.tiotkan Sanomissa,
mtttta ette Ktittiissä, ette edes kau-
pati aioaainistakaati ioaikka hywin
tiedätte että jälkimäistä lehteä lewiää
monta wertaa enemmän sekä kaupun-
gissa että ympäristöllä. Onko tuo
kohtuullista? Jos on tarkoituksenne
boikotteerata Kymiä, niin on se setn-
nioista wiikinkiröyhkeyttä, jommoista
tuskin muualla tawataan. Päin was-
toin ymmärtäwät wiikinkiherranime
kaikkialla kyllä sen werran omaa e-
tuansa, että ilmoittawat myöskin suo-
tuenmielisten lehdissä. Kyllä kelpaa
heille suomalaistenkin rahat, pää-asia
on että kaupat luistaa. Emme tosi-
aankaan olisi uskoneet, että Te olette
noin omaa etuanne katsomattomia,
waikka onhan se kylläloogillista, Te
kun mihaatte lehteä, niiu Te kai sil-
uumi
laiti sen lukijoitakin" niin mihaatte,
ettei niiden rahatkaaii "Teille kelpaa.
Pyydämme sentähdeti saada kysyä,
onko Teidäti meininkinne
todellakin se, ettei .teymin
lukijat mitään mainitus-
ta kaupasta ostaisi? Jos
ttiiii oit, niin woinettitne me rahal-
lantme saada tarpeemme tiiuualtakin.
Yksi monesta.
.iti-moisa tilaili!
.Kotkan Sanamaiti 15 n:ssa olette
koettanut" sepitellä wastinetta minun
tiiuutaniille sattoilleni, jotka Teille an-
itoin ystäwyydellä, enkä silmittötnäksi
suuttuneetta, niinkuin te hywä Matti
näytte sen käsittäneen. Ja nyt olette
laatinut wastineen senlaisen, että ei
siitä saa selwää kukaan. Tokkohan
te itsekään? Pontewiksi te kyllä olette
sitä aikotiut saada, koskapa tuohon
kyhäelmäänue olette käyttänyt oppi-
anne luoiiontieteestä, eläintieteestä,
ja wieläpä mittausopistakin; mutta
paha kyllä, kielioppi on jäänyt unoh-
duksiin. Jos kerran luulette olewan
syytä wastineen antamiseen, niin py-
sykää asiassa, älkää itoin kourakaupalla
heitelkö ajatuksianne armoisan luki-
jakunnan naurettatvaksi. Ja " tuitis-
takaa myöskin, hywä Matti, alla an-
tatnatta tualla wanhalla sylimitalla,
jolla lupasitte, sillä me olemnie jo
saaneet uudet mitat, wieläpä uuden
suorasanaiseti äänenkaiitiattajankin, jo-
ka welwollisuutt-:an täyttämällä tiäktiy
spattatvan Matin pään pyörällc.
" Matti nuorempi.
Se siitä tuli.
Kun minä, Fred Chester, enneii muinoin
rakastuin Painela Prieeen, n"iisi pienesjä
piirissämme oikea sekasorto, sillä waikka mrs
Priee jo olikin elähtynyt leskirouwa, jolla
oli kaksi keski-ikäistä ja runsas- perheistä
poikaa Chieagossa, niin hän kuitenkin oli
todellinen jäkkärä ihmishaamussa eikä tab-
tonut mitenkään wanhentua, kuteti kaikki
muut ihmiset. —
Hän piti Pamelata, nuorimpaa tytärtäätt,
perheen ainoana edustajana ja wäitti aina,
että lapsi oli liika uuori tosijata ajattele-
maan. Ja uskotuilleen tunnusti hän "katii-
niowansa wiidennettäkymmentä”” sekä löytä-
neensä harmaan hiuksen päästään. "Tietysti
ei hän sitä löytänyt sysimustasta waratu-
kastaan, jota hän aina käytti ja joka hänet
kaukaa nähden teki sangen nuoren näköiseksi.
Hän oli ihka uuden joulunuken muotoinen,
waikka hänestä wäliin kuuluikin kalinata
kiin nauroi tai haukotteli —— sillä hänellä
oli taale-hampaat, male-kulmakarmat kurcliiwi,
joka nähtäwästi tuotti hänelle sanomatto-
mia ttiskia, sekä mustat !varjostukset silmiensä
alla.
Kaikessa tapauksessa tämä oli hywä asia.
Näin nuorekas nainen ei marinaankaan iki-
nä haluaisi esiintyä anoppimuoritia kodissani,
jos nimitt-"iin olisin kylliksi onnellinen woit-
taakseni Pamelan rakkautta, ja tninulle annet-
tujen ohjeiden mukaan mielittelin siis mrs
Prieeä tyttärensä asemasta – ja syyti Pa-
mela kyllä selwästi huomasi.
Pistin eukon kanssa walssiksi, waikka olen
wakuutettu siitä, että hän- painoi runsaan
tahaiain.
. 29 hatialla.
Ieicläii.
borisan ali
:saat-ruhaan, mtttta
kippunnatt. Lawertelin hänet: kanssaan puii-
tarhassa, ja Painela tepsutti rakkinsa jeu-
raamanii ;jälestämtne. Istuin jalkojensa juu-
ressa ja leuhutteliii wiuhkaimella hänelle
wiileortä, ia Patitela puolestaan hui-oitti
wanhaa kapteeni Peeleriä, joka tuot! tuos-
takin pistiiytiji terioehtimään. Tunsiii niin
muodoin olewani saawuttamaisillani eukon
myönnytykjett tyttärensä awioliittoon, waikka
uhri kyllä näkyi kallis olewan. Mutta sen-
täänkin kuiskasi Pamela minulle:
—— esittää wielä janoko äidiaeni mitään,
älkää millään muotoa, niin olette kiltsi. Hän
on niin nuorekas ja niin juhlitettu, ettei
hän uiitenkiiän woi sietää sitä ajatusta, että
hätiellä jo on tytär, joka oii tarpeeksi wan-
ha naitnisiin menemään.
cillieleeni johtui Pamelan wanhempi weli,
jonka hiljakkoin olin kohdannut, waan en
wirkannut mitään. Paniela jumalottsi äiti-
ään ja oli ihan selwillä siitä, että tuo ka-
mala salaisuus kihlaamisestamme oli eukko-
paralla wähitellen ja säälillä ilmaistuina.
Kitn wäliin olin kaupungista poissa, niin
tietysti halusin kirjoittaa Pamelalle, mutta
olin ihan warma siitä, että äitiiisä kysyisi
kirjeen lähettäjän nimeä; niin keksiuiuie suk-
kelan keiiioti. Päätimme, että minun piti
kirjoittaa Pamelan äidille, ja Painele sitte
olisi salassa lukewa kirjeeni.
Miniin ei tarn-inne mainita, että kirjeeni
fisälsiwät lauseita, jotka hehkuiwat lämpi-
mittta rakkautta ja että niissä löytyi kohtia
kuin: "Mitenkä moinen täistä tämätt poisja-
oloni tuskat? „Toiwon jälleen olewani
luonanne”” ja "En woi sanoa eläwäni, olet!
waan olemassa läheltätiite poiasa".
.herran aloitin kirjeeni näin:
tuni", mutta sen pyhkäsin pois.
Koetus-aikani minusta tuntui pitkältä.
Mutta kestin miehuullisesti kaikki kärsimyk-
jeni, kunnes kihlauksemme jo oli ehtinyt kahden
wuodenwanhaksi. Sillotn jo luulin tulleen
ajan antaa mrs Prieelle tietoja hankkeis-
taanne ja päätiit felittää asiamme hänelle.
Eukko oli lähtenyt eräisiii häihin eikä hän-
tä warrottu kotia kun wasta myöhään illalla.
Jstuin Pamelan wieressä wierashuoneen
sohwalla. Hän näytti siinä niin herttaisen
suloiselta, ja koska en saattanut käsittää
tvähintäkään syytä, miksi hän ei woisi wai-
moksetii tulla, ittinulla kun oli hywät tulot
ja päälle päätteeksi oma kotinikin, niin hie-
masen suutuin.
– Olett huomenna puhuma äitinne kanssa,
Pamela, sanoin minä, ja ellette ole tasks
neet kanssani pilaa, iilin annatte kai mi"-
nulle siihen suostumuksenne.
Nämät janani kuullessaan kalpeni Pamela
ja tarttui minua käsiwarteen. "
— Oi, älkää sitä tehkö, nyyhki hän. Al-
kää niillään muotoa niin tehkö! Tiedän,
että se kuuluu mahdottomalta, mutta äiti
ei lainkaan ota huomioonsa sitä seikkaa, että
aika kuluu. Hänen mielestä-iin minä wielä
olen pieni tyttöriepu.
– Mutta tämähän on täydellistä mie-
Rakastet-’
Mrs PriK oli palannut takaisin warem-
min kuin olimme luulleet mahdolliseksi ja
seisoi takanamme keskellä huonetta. Witt-
tansa oli pudonnut olkapäiltään ja silmän-
fä oliwat kiintyneet meihin ilmaisten fuu-
riinpaa kauhistusta.
Hän huusi herkeämättä. Hän wiskasi kuk-
kaistuihkonsa loukkoon ja wiuhkaimensa toi-
seen, ja huudolla:—Woinko uskoa silmiänt?
!vaipui hän suureen turkkilaiseen nojatuoliin,
joka nattsi painosta: eukko selwästi oli pyör-
tymäisillään.
Riensimme kuni tuuliaispäät hänelle awukst,
minä ia Pamela. Leuhutin wiuhkaitnella
hänelle raitista ilmaa, ja Pamela nouti
wettä. Wihdoin lankesin polwilleni eukon
jalkoihin.
– Rakas niis Priee, sanoin minä, näyt-
tää kyllä mahdottomalta ajatella teitä ano-
pikseni,. mutta ettekö sentään antaisi minulle
Pamelata? Emtne ikinä unohda hywyyttänne.
Olen kauan jumaloinnut häntä, mutta etn-
me ole tohtineet siitä puhua mitään teille.
— Matinoa kulta, rakastan Frediä kat-
kesta sydämmestäni, huokasi ihana Pamela.
Nämät sanat kuullessaan syöksi mrs Prtee
ylös semmoisella wauhdilla, kuiri olisi hän
tahtonut lyödä molemmat rukoilemat latti-
aan. Hän tarttui Painelaa kiisin-arteen.
– Tiile pois kanssani, wiaton lapsirauk-
kani, huusi hän, olet liika nuori ymmär-
tääksesi moista konnamaisuutta. Tuo lur-
jus on teeskennellyt minua kohtaan rakka-
utta kokonaista kaksi touotta. Niin, rakkaani,
minulla on hallussani koko joukko mttä f
dinllisiuipiä ja hehkumiinpia lentpi-kirjeitä,
hänen kädestään lähtenettä, ja olin juuri
aikeissa kertoa kihlauksestani sinulle. Seiiraa
kanssani, armas lapseni —.
Tartuin häntä tuiatasti käsiwarteert.
— Lempeä,taiwahinen, mrs" Priee! huu-
dahdin minä. Että te siinä määrin olette
ymmärtäneet minna wäärtn, se ei woi olla
mahdollista! Olen jo kauan ollut Pamelan
kanssa kihloissa. Tahdoin waan saawuttaa
ystäwyyttänne — suostumustanne naimisiini-
me — minä
Mutta huudolla: "kurja konnat" weti
hän tyttärensä muassaan huoneesta.
Kolme wiikkoa turhaan koetin saada so-
wintoa toimeen. Painela pysyi näkymätönnä,
äitinsä raiwosi ja haastatti mitiut wihdoin
särjetystä naimalupauksesta oikeuteen. Kir-
jeeni näytettihi oikeudelle. Kohtelias lata
takuuta timmiksi minun maksamaan tuolle
suloiselle leskelle hywityssuinman, joka hä-
witti minut, ja minua pidettiin yleensä ää-
rettömän huikeiitelewana ja petollisena heit-
tiönä. siaisten filmissä minä olin itse pa-
holainen ihmishaamussa, ja wanhinystä-
wäni haukkui minut maineeltani, kunnialtani.
0 ;
Yhden ainoan kervan olen tästä päiwästä
Pamelan kohdannut. Se oli erääsfä ilta-
konsertissa, jonne hän oli saapunut ilman
seuraa. "Saatoiii häntä kotiinsa enkä kos-
kaan ole hänen wiimeistä sanaansa unoh-
lettömyyttä, ystäwäiseni, sanoin minä. Olette taina.
tosin suloisempi kuin koskaan eniten, mutta
olette 27 wuoden ikäinen. Olette kai aiwan
rehellinen ja suora kohtaani kun on ijästä
kysymys? Ellei äittnne tahdo antaa meille
myöntymystään, niin koetamme tulla sitä
paitsi toimeen. Mutta hän pitää minusta.
!Llen tehnyt poraani saadakseni hänet mi-
nuuti mieltymään, armas Pamelani.
— Se kyllä on totta, änkytti Pamela,
teillä on siinä oikeus, sen kyllä tiedän.
Mutta minulla ei ole kuntoa tai woimaa
ajettua äitiäni wastaan. En usko hänen
faattawan tulla ilman minutoimeen. Olen
hänen kamarineitsyensä, hänen taloudenhoi-
tajattarensa, hänen kaikkensa." Mutta sen-
tään —. ;
Ja hän loi minuun niin kauniin katseen,
että painoin hänet fydäineni wastaan.
Päänsä lepäsi wasten olkaani, ja hänen su-
loinen, lämmin kätösensä lepäsi minun kä-
dessäni. Olitnme hetkisen sanomattoman on-"
nelliset. Mitttu äkkiä tunki korioihniue ka-
mala" huudahdus. Syöksyiinme ylös.
62
– l’jelä herrau hiitäu minä ’keitähaiheata sylia-
iueataitj siitä pal7eluh868ta, jauha olettetehuyt minulla!
I)oriIaii hiiruaraj nymanit, ja tyttö uliytti tahto-
7an lisätä jotain, !uutta riensi huiteuleiu hiireeati ulaa
poliisia seuraamana. " ;
’I’äutä tuli muutaman ailmäuräpäyhsen perästä
— Uuori neiti" "tahtoo "saatta "tietää ’I’eiiläu
niinenne ja osoitteenne, uiin että" "hauen laana-"i paattisi
tilaisuuteen eaiiutuoila hiitolliauuteuam"aanoi hän.
– uh, aartoltaan hänelle; etta huiuha suuren
huunioituhöeu hänen "
luonani häynujllääu. eniuiuä aittahaan 7aaäi hjitolli-""
anutta asiasta; jaha oit tuottanut miuulle !uita suu-
rinta jloa, 7aeta8i borisan. Uius. ou ole te’huyt utautu,
huju mitä johajueu miuun sijassani aliai tehnyt ja
!niita nauraa sitä; että arpa au aattunut-juuri miuulle.
Uuutaiu niineni santoa Vuäley, ja aaun numerossa
jaanaa aaatttaiajhaau miuulle
lluu hän hääutyj aatua-883, seisoi hän Silutä
7a3teu nihuaa tuan ha7yttöiuän herran hauasta; jaha
hat-seli hanta pjlhalliaeati hymyillen.
haitta enemmän; huju " hän itee tuutii laahat-olleensa
tiehen lijan paljan horulauaeita. hlyöahiu "tehi hän
nyt 7irheeu sanoen-saan haraaja eilinäyhaeu miehelle:
– Uiiu. .lainas vuäley ait nimeni. hiihti ott
89 suututti
’l’oiueu mittaili häntä silmillääu ja laimuj-
— I-uauualliaestj ati iujuuata haus-haa aaatla
tietää uituanne; juutta niiu paljon yininarrau minä,
ottai minulla ole !nitsan tohtimista ’koiti-’ui haus-sanue.
7alntj8 antautaan hänelle teril7äu
hillitsi hujtenhiu jtaeuaaja huoraani
saattayauaa aiuoastaan itsensa uanruualaiaehai metelin
nostamisella. 835 hääuai hän pjteiumittä !uuthitta
aelhaueä hänelle "ja meni tiehenna.
; – Fred, sanoi hän, annan teille anteeksi,
mutta ette koskaan woi minua saada siihen
makuutukseen, että sydämenne kotonaan kuti-
lui minulle. i on kertonut minulle
kaiketi. Elkä sitä suinkaan sowi minäkään
ihmeenä pitää! Onhan hän niin hurmaa-
wan kaunis? Olen" ihan mitätön hänen
rinnallaan ja näytän wanhemmalta kuin hän.
Teeskentelttte rakkautta häntä kohtaan, Ches-
ter. Epäilemättä tunteenne teidät houkut-
telivat.
— Paotela, rukoiliti minä, muistanette,
että päätimuie woittaa äittnne suostumuksen.
Tiedätte myös, että nuot onnettomat kirjeet
oliwat teille aijotut. Että kirjoitin ne hänelle,
se oli teidän ehdotuksestanne. Minä en siitä
pitänyt. Mikä koskee suloutta ja nuoruutta
ynnä muuta kaikkea semmoista, niin on äh
tinne jo aikoja sitte paraat päiwänjä näh-
nyt, hän on nyt 65 wuotias. Hän haisee
poskimaalilta ja puuterilta. Hän on wanha
ja naurettama weikistelijä – ja miitä ju-
maloin teitä.
Iläu nosti tytön ylös-
—. ":it 18". – 1893.
– Mr Chester, sanoi Painela suuttuneella
äänellä, jättäkää minut rauhaan! En tahdo
kuulla teidän moisella tawalla puhuwan rak-
kaasta, herttaisesta ja nuorekkaasta äidistäni.
En usko sanaakaan jutustanne. Menkää!
Ja minä kuti menin.
I. I—I. I-Irhlco.
käirälohclon ’kitua ou piirtäuyt !sirhasta
pihahu7uu.
hiua-näytelmät; saitti-minen 8uomalni-
aasaa teatteriaan ou päi7äu hnoruatta7iui-
pia tapauhoia.
butta ulaan on taa-o .7. ll. !hiton inoina
hulho7a. jäi ea ouiuhuau anoi hortua olo
eihä hajahäu autiolta häuou uituonsa eua-
!ueuhiolisou yleisön haimioon" 857oltou
ooiuuuhhaat lainaat o7nt häuou runohel-
utousä hauhaiaimpliuhiu hateihin jo naalu
ouuou saattaneet ja hnuaaulaulujua hulha-
7at uijat-ii ja ruonat palmesta polroou aiua
tuoreina, aiua unohtumattomina.
0u hat-aiain 0riuiatt:ijau Borahhalaata,
jauha !nuhaan otti uyhyiseu auhuuiiuouaä.
1357i ensiu hatihyläu hiortohouluu, aiti-"on
.Iy7täahyläu seminaarin ja tuli, muutaman
7uatiou Iiohhalaasa hausahouluuopettnja.uu
oltuäau, !siipat-liu i’ilhhoou alhojahoujuu
johtajahai; joua" pyayi huunaa houlu lah-
huutattiiu. Iaulutuiiuoataau ju alttiista-
y- 7aata" iintatauäiaoaun huolimatta; josta
häu uyt tai7attu7aati au aiuaiöehai pu-
rnutuuut, au Iirhho uiuahjup " outs-
7uottn ahhoraati toiminut hauuohii-jalli-
suutien alalla.
IIäuou luontoansa au läpeauöä lyyrilli-
uau aih-"i hän aija olo 7oiuut tuottaa aal-
luiaia uiäahsia huin suorasanaiset hirjai-
lijat. hautta aiunhiu huusi ori 7ihhoa –
Kquolruja I–III; lluaia runoelmin; llu-
"tittaani ja. lluplia – au niitä ilmesty-
nyt ja löytyy uäiclou jauhossa useita" Suo-
uiouhialisou tuuuoruuouäou parhaita tuot-
teita. iloisisa-"i huoneellisissa juhlatiloissa
(osiiu. "l’itpuriu laulujuhlaansa 7. 1889) on
häuau puhinääuiuou huutojansa tuon
tuotit-ahin haihuuut, aiua suruulla. lämmöllö;
83318118 hollyyäallä ja suutalla" juonaat-yh-
oa a.
fininomattaiu jyyrihhoua ei järhho suju-
haau ola hotihääu pysynyt, 7aihha tämä
huitouhiu ou aiua piäottä7ä hänen "trai-
uaiaeua ulanaan. Suora-eauuiseu taatau-
uou ulalla on "hän "sulha-jasut pari 7ihhoa
"Iatoiaia tarinoitu" ja john ruoni ajttan
uo7alliu "llahoraiuouks sanomalehtimie-
hauä toimitti hän "lliuurinta”” (7. 1875 ja-
76) ja "Iltuiöttä” 7. 1881; uäytalmiähiu
ou hän auuou "tajuaan-ea" julhuiaaut 8o-
t,aiaet 7aljohset; Iohhjiuajuri ja" 7. 1887
5y75miottoiaou, 7uihha hiuhau tanhualaan-
tuiaau likaamansa "’låetäjä"; joha eritettiin
Suoiuulaiisaasa teatteriaan ja" tuotti tahi-
jälloou pulhjuuou Suomnl. hjija.lljauutlou
souruilta;
I-irhho oit "solk-utarla-iuau" (itseoppinut)
saua-n toijoilla-2883 morhjtyhsoaaä. haho!
aahojoelta ou hän hohouuut aiiiutyhaau
portaita ylöspäiu sammumattoman tieilon
janonsa puhosta ja pst-’isu aiua silmämää-
täuä totuutta. Icuuoau7a1taiueu, "apan-
iuialiuou; rauhallisen työu lujaa; ei riito-
jeu ruhoni-uja aihä ahilaainieljuou puolue-
iuios. llarraetau ieäniuaauea huihaupuo-
liata. hohitystä, 7uatii houhisollähiu alalla
rapauta hilpailau sihä rahusta turhia"
hieliriitajn.
]tuotoin oi häneltä huiteuhaau olo tullut
opatollahai; nihha hän hyllä osaa" sahatta
ja ymmärtäö tuu-haalija. 0ppiuut näitä
ulhoiuauuiathoillaau, joita lie, tehnyt ai-
uahiu haluta; ujutittäiu 7. 1884–85 731-
tiou matharahulla, 7. 1888 ju 7. 1890
"ontuu hahhaa-ansa hulalla" 7iipyeu milloin
Suhaoaaa tai Itä7u11a-asa, wiljoin It-baliaau,
milloin bolziaaaa; I-JuFlauuiaaa ta.i !kaua-
hanaa.
59
]kuu hau ali malhoja
7oiutatoiu, hautoi hän hänet häsissäau jalhahaytä7älle,
huu autuaana johu poliisimies; jaha samaten oli rian
täityt tytöii a7uh3i; seisautti molemmilta puolin tule7at-
ajoneu7ot "luijata-:haettu hauelle tietä.
Uöupiau, huju hän ali enuättäuyt jalhahäytä-
75,118, tuli eräa ituori herrasmies hiiruuati häntä 7aataau
ja aut-oi utet-hiu, että hän tahtoi ottaa tytöu haileata
. ".-Muä piiluu huolta tästä nuorasta nej-siota,
aanoi-,-h"a.u.
borisan hejtti 7ihaiaeu silmäyhaeu uuoreou hor-
inan; ja huu hänen ulhoutuotouaa ei miellyttauyt häntä,
hyayi "häu lyhyesti.
– "ilailla ojheuäella?
– lilius, tuuueu hänet – ute olemine, läheuuuju
tutut! 7aataai herra 7ihaiaeati.
katunimien lahoni uyt ja asettui hauen ateenaa.
– 7otaytyhaä taha-isin uoiu hau7ahai! aanoi
hau. h’uari neiti saa itee selittaa, jaaha hän tuntoo
Deitä. — Muuyttyääu boriaouiiu; jathaj hilu:
— 0uho hau 7ahiugajttuuut? Iautahaa hauet
taanne. Siellä aaun läähari.
Saiuitaaa allmäurapäyhaoaaa ilmestyi aehiu herra"
jaha oli ajanut he7orjlla, joi-.ha aaattoj7at aih-tuu
ouuettautuuäeu.
— Uiteu au laitanne? hyayj hau. Nehää hänet
tujuun luolinani. lillua alen laahaa-i.
— 170 7ai! eihö ae, ole husaat, jaha oit laittanut
tämän uäytelutäu! puheh tiuori harra. Siuä" aimalot
parantaa potilaasi itse,
rahaa 7elj.
– 012 7aiti, IIarry! hjelai laahat-i.
I-Ia.u riensi suuaholta" ja" poliisin a7ulla hautoi
vatiaan tywi! hauen hei-rahasauna ja asetti hauet aah-
73119.
)luot-i herra saura-ai tuuhaita.
17
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
