Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kielitiistain liialti-"ni 22" iit-!3"
"lilliksiksi "lllliliiiuuä
!eriytit-.5755 ja iisat-1755" myypi !catilinaa-i:
8. "atik-aja.
ilin/innaan "alces/liitettiin anclcää
iteiiiiajjisestj pulttiisi-ettii, lasipulloissa" ½, !/;; ½, !/"; !itraa satäeiä, on "joita-joessa
irri-in rakastetuissa leanppaiiiicitaessä myydän-71115:
!lystit-1:331! "kebuu !baby-!1163.
Maliilatiiuiia
(ltääkepaperia) 5:9
iityödciän huokealla
hutiini nationis-i,
katurallein luilta.
§ ksi taitawa rantatyiin wiilari
; saapi edullisen toimen parin kuu-
kauden ajaksi
Sttttilatt sahalla,
Jlmitiiltia
leititteli-liehitteli
paasila-olapas
piiliniittu älatianjniiränä t. 1:. 25
p:nä 1:6110 6 j. pp., jolloin 1:nai-
tellää.n tie" asiat, joi-1:n; sininkojen
14 §:8851 jaettuni-1.11.
söuout;! .sino-istana 119;"j01113
011 tämä-11 "ioijnen jäseniippu,
saniot ottiiei ositti jcolcoulcseen.
.jahkajan-jtta.
i’uonicolcoiiltsen sitkas-"(195831
rjatutä-äti
kerheIIIatnä.
011; 811103:
tilinteoitta.
kuite.
banin-1 (1111631täöri)"
laittanut-on.
llmjatII-jjajjwu bamsintunssj
banina (861:31:ööri).
"riitti-iltein.
uikki, jotka tietäwät olewansatoel-
" kaa kauppias Tuomas Nissilälle,
itiin poismuuttoni tähden käykööt wel-
kansa suorittamassa suutari E. Koi-
wnlle, jos tahtowat wälttää lain
kautta uloshakua. Kotkassa, 21 p.
Maaliskuuta 1893. E. Koinit;
Minoonan punnan
seteli;
(Jatk. wiime n:oon.)
Tietäkää, että hän olisi tanssinut
huonekalut polttopuiksi hurjassa ilos-
saan, ja murskannut kaikki huoneessa,
jos minä eit olisi äkkiä saanttt häntä
köysiin.
Siinä hän loikoi, täydellisesti on-
itellisena, sanoen:
„Minä saan käyttää sinun nimeäsi.
Sinun nimeäsi — ajattelehan! Mies,
ttiitä tulee lautiiottain, noita rikkaita
Lontoolaisia; ne wielä tappelemat
osakkeista! Minä olen wihdoinkin
saanut onnen potkauksen, ja eläniäs-
säni ett unhoita sinua!"
Ei wiipynyt kahtakymmentä neljää
tuittia, ennenkun .Lontoo oli huri-
nassa! Minulla ei ollut muntateh-
tiiwää, kuin päiwä päiwältä istua"
kotona, ja sanoa kaikille tulijoille:
„Yes; käskin hänen wedota mi-
iiitnn. Minä tunnen tulehen ja tuttuen
kaitooksen. Miehen rehellisyydestä ei
ole epäilemistä ja kain-oksen arwo
oit paljoti suurempi knin niitä hän
pyytää siitä””.
Tällä aikaa wietin kuitettkin kaiket
iltani ministerin luona Portian
kanssit Hänelle ett janotiut sattaa-
kaan kaiwoksesta: sillä aioin jälkeen-
päin hämmästyttää häntä. Me pu-
uuiintne palkasttt: milloinkaan ei
m"asta knin palkasi-:ja rakkaudesta;
!ilaiksi
!tätä-"33512171911 jtniöjasj
pannaan tainiemi
niääriänpsiiinsinsi
23 j-. II-Ijhja. belt; öj. pp-
Ghjeltna:
Ii-aamatun selity-8,
Bsiteimä.
I-aiiitia,
!taitanutpa "7. 111.
kääy! syy-ta. I’-jinuej-tujiaja
I-It,jöj- jaaot-mm.
iiine wuodeii waiwais-
ntalisnin rästihanto
toimitetaan Raatihno-
neella tiistaitta lähesty-
wäti Huhtikuun 11 p:nä k:lo 10
—2 e. pp. ja 6–8 j. pp., joka
täten yleisön tiedoksi annetaan.
Kotkassa, Maalisk. 21 p:nä 1893.
Rahotoitniliatnart.
Että uusi "kattoo
kaupungin puis-
ton pohjoiskul-
malla on walmis
käytettäwäksi,ilmoi-
tetaan täten ylei-
!ölle,
Kotkassa, Maalisk. 21 p:nä
1893.
diahatoimiltamari.
joskus, palkasta; joskus sekä rakkau-
desta että palkasta. Ja ministerin
waimo ja tytär! he oliwat awulliset
tässä pikku-seikkailussa, koettaen pitää
salassa koko juttua ministeriltä ja
aina estäen kaikki häiritsewät henki-
löt lähistöstämnte.
Kiin kuukansi oli kulunnt wihdoin-
kin, oli minulla Lontoon pankissa yksi
miljoona dollaria ja Hastings’illa sa-
tiioin. ’suettuna paraisin waatteifitti,
ajoin tuott tutun talon ohi Portland
Placella, huomasin heti ulkonäystä
että lintuni oliwat palanneet mat-
kaltaan; meitin sitten ministerin luo,
josta sain armaani titttkaan ja sitten
lähdiitttite lakaisin puhtien palkasta
kaikin moititimme. Tyttö riepu oli
kotvasti liikutettu ja peloissaan, mutta
se waati teki hänet melkein sietämät-
tömän snloiseksi. Minä sanoin:
„Knltaseui, sinä näytät niin iha-
nalta, että olisi rikos, jos suostuisin
ottamaan wastaan penniäkään alle
kolmetuhatta wuodessa".
"Henry, Henry, sinä saatat meidät
perikatoonl"
„Alä pelkää. Knnthan waan pysyt
tuon näköisenä kntt menemme sisälle,
niin kaikki käy hywin".
Ja samaan suuntaan käivi puhelu
koko matkan; minä koetin herättää
hänessä rohkeutta ja luottamusta,
mtttta hän sanoi:
"Oh, muista, että jos me pyy-
dämme liian paljon, niin me ehkä
emme saa mitään palkkaa lainkaan;
ja mitenkä meidän silloin käy, ilntan
mitään keinoa, inillä woisiiiyiie tulla
sointeen ?
Milliiniiililnii
kimitti,
Kirjotttt —l—
ll.
Wiime kirjeessäni yllyin itiin pit-
kiin pakinoihin urkujen hankimiasta
Kyniin kirkkoon, että unohditi kokonaan
matkamuistelmani. –— Riin, matkaani
jatkoiti, sillä aikomukseni oli ntennä
Kotkaan. Tiepuolessa .nyminkarta-
non kohdalla huomasin uuden komean
myllyn ja pienen sahan. Saattaisi
tuossa wähän wiiwähtää niuistellessa
muinaisaikaista Kyminkartanon his-
toriaa, mutta jääköön se toistaiseksi.
Kärmesniemestä, jolla mylly ja saha
sijaitsewat, johtui mieleeni eräs juttu.
Joessa sahan kohdalla on pienisaari,
jota ennen sanottiin Pähkinäsaareksi,
kun siinä kaswoi tiinutamia pähkitiä-
puita, joiden hedelmiä muistelen näh-
neenikin. Saaren yläpäässä oli ran-
nalla suuretnmoinen kiwi, joka näkyi
maantielle asti. Joku kymiläineii oli
Wenäjällä kohdannut erään elinkan-
tisen wangin, joka oli kertonut jat-
täneetisä kerran tuon saman kiwen
alle useampia kappoja hopearahaa,
aikeessa ne joskus sieltä ottaa. Mtitta
nyt, kun sattuma olikin hänelle suo-
nut ainaiset! "leiwän ynttä niitut tar-
peet mankilassa koko elinajakseen,
neuwoi hän kymiläistä korjaantaaii
Pähkinäsaaresta hänen aarteensa ja
käyttämääti sen ottnekseen. En tiedä
lieneekö se sieltä jo korjattu, wai
onko se siellä wieläkitt korkoja kas-
wantassa. — Wähän alapuolella ny-
kyistä sahaa oli muinoin samalla
joen rannalla n. s. „kalahuone" jossa
siitettiin lohia. Määhnästä eli ntä-
distä sanottiin ttiitä siitetyn ja sitte
lasketun jokeen. Olin kerran tuota
„werstaata" katsomassakin ja näin
"silloin pieniä kalan alkuja wilisewän
laatikoissa, joihin aina waihtuiuutta
wettä erään laitoksen kautta. Min-
kätähden tuo kasivatuslaitos lienee
lakkauttanut waikutuksensa, en ollen-
kaan tiedä, mutta uykyään ei siitä
ole mnuta muistoa kuin tie, jonka
knmtnallakin puolella wielä kas-
waa muutamia suuria koiwuja.
Muinaista Kymiä muistuttaa myös-
kin tuo rappeutunut huoneus, joka
on junri Kotkan tienhaaran wasta-
päätä. Tuota taloa sanottiin en-
nen kapakaksi, muistuttaen kai sitä,
että siinä muinoin oli harjotettu sem-
moista liikettä, arwattawasti tuona
kulta-aikana, jolloin wiina wielä oli
wapaudessaan. Nythän tuo onneton
on niin kahlittu, ettei tahdo saada
"ei kiwin, ei kirwehin" – Sai sitä
knniminkin wielä joitakuita wuosia
sitte muutamista paikoista Kymissä,
niinkun "Knkkerpallista," „Naatinka-
pakasta”, „Kilstuwast ", "Paiske-
Meidät saattoi sisään sania entinen
palwelija, ja tuossahan nuo wanhat
herrat oliwat. He oliwat tietysti
ihmeissään, nähdessään moisen knm-
man olennon kanssani, mutta minä
sanoin:
„Ålkää häyimästykö, hywät herrat;
hän on titinitn tulewa awio-siippani.
Ja minä esittelin heidät, kutsuen
herroja nitneltään. Siitä he eiwät
hämmästyneet; he ymmärsiivät, että
minä olin toki siksi älykäs, että osasin
urkkia heidän ninieitsä osoite-kalente-
rista. He käskiwät meitä istumaan,
oliwat erittäin kohteliaita minua
kohtaan ja tekiwät ininkä woiwat
tyynnyttääkseen ja rauhoittaakseen
morsiantatti. Sittett minä sanoin:
"Herrat, minä olen walmis ilntoi-
tukseen".
„Sepä hauskaa kuulla", sanoi titi-
nun mieheni, "utit siis saamine rat-
kaistuksi medon, jonka weljeni ja minä
löimme. Jos minä olen woittaja,
niin te saatte ininkä paikan haluatte,
joka on minun wallassani antaa.
Onko teillä se miljoonan punnaii se-
teli?"
„Tässä se oit, herrani", ja minä
annoin setelin hänelle.
„Minä olen tvoittanut!” huudahti
hän, ja löi weljeääiiselkään. "Mitäs
nyt sanot, welimies?"
„Minä sanoit, että hän elää, ja
minä olen nienettänyt kaksikytnmentä
tuhatta puntaa. Mntta sitä minä eit
olisi uskonut"
"Minnlla on pitkä ilmoitus annet-
tawana", sanoin tititiä, "ja pyydän,
että sanit tulla itiin :ii-iii iiii: iii-il:-
lusta" y. ni., waan nyt owat unt-
terat ruununmiehet ne jo saatteet niin
häwiämään ettei ole jälellä ntuuta
kun nimet ja kamala muisto.
Kulettuani.iiyntiukartanonkestikiewa-
rin ohitse ja huomattuani nuosi inätien
wieressä olewat rautiiot ntuinoisesta
oluttehtaasta, tuli muistooni synkkiä
kumia niiltä ajoilta, jolloin siinä
titota ilolientä wielä walmistettiin.
Sunnnntait ja juhlapäiwät, warsinkin
niidet! aattoina, jolloin työntiehet
oliwat wapaina, kiehui siellä wäkeä
nurmikoilla ja läheisessä nietsässä
olutkorin ympärillä. Monitin siinä
saattoi patitta suurimman osati wiik-
kopalkkaansa, ehkä loppunukitt seit.
Sitä ei oluesta hurmaantuttut isä
tiiuistaitut, että" maittto ja lapset ko-
totta odottiwat leipää, kahivia y. iti.
seuranivan wiikon tarpeeksi. Nuoru-
kainen ei ivälittänyt !vanhemmistaan
jotka surulla huomasiwat poikansa
juomariit koulua käywän, eikä ar-
maastaati, joka saattoi sulhonsa koh-
tata rähisemässä pullojen ympärillä
korttipakka kädessä. – Olihan rikas,
kulta-aika, saattoihan tuota hiukan
juodakin, ioähät tulewaisuudesta. ———
En luule liikoja sanontani, jos ar-
welett, että titoneen, joka nykyään
on harras oluen ystäwä lienee juuri
sinä aikana kylmetty se sietnett, mitä
nyt, ilkeäksi himoksi ja tawaksi muitt-
tuneeiia on työläs kukistaa, ivatk-
kapa seii uhri sitä josktis yrittäisikin
tehdä. —– Onnena siis pidäii seit, että
tuo tehdas lakkautti liikkeensä .tiy-
ntissä ja luulen, etteiwät toki kynii-
läiset enään snostnisi antamaan lit-
paa oluttehtaan perustamiseen kun-
nassaan. Sett kyllä olen knnllut,
että niuntantat knntantnie johtamis-
takin niieltistä innokkaasti puolusta-
wat olutta tnajataloissaait, joka kyllä
ott surkuteltuina ilme siksikiit walis-
tnneessa seudussa. Mutta antakaani-
me se heille anteeksi; sillä he eiwät
tahdo ytitiitärtää, mitä sillä tekewät,
kun säästääkseen muka "muutamia
markkoja, tahtowat ennemmin nie-
nettää kalliita työpäiwiä, rahaa ja
terweytttä semmoisilta onitettontilta,
jotka tahtowat saada olutta waikka
siihen menisi nykyisen ja tulewaisen
elämän onni. —– Jos uskaltaisi tulen
kanssa leikitellä niin pitäisi herättää
kuntakokonksessa kysymys wiina-, tahi
oluttehtaan perustamisesta Kymiin,
saisi nähdä, eiköhän silloin samat hen-
kilöt ryhtyisi asiaa innokkaasti puo-
lustamaan, sillä perusteella, että siitä
saataisiiit werot waiwaskassaan, joilla
sitte hoidettaisiin niitä raukkoja,jotka
suorastaan, tahi wälillisesti owat
sinne joutuneet eli wasta joutuwat
juoppouden seurauksista. – Seltvää
talousoppia: säästetään markka, talti
otetaan markka, "’"träikka juuri sen
tähden sata menetettäisiin!
Näitä miettiessäni olin ennättänyt
lähelle kaupunkia. Jnua wihelsi ki-
makasti ja herätti minut ikäwistä
tuuntistani niennessään maantien
poikki lähellä Howinsaareit sahaa.
Tuo rautahepo iituistutti titinua siitä,
että on se Kynii edistynytkin; mutta
dollista kertomaan kaikki seikkailuni
tämän kiiukauden ajalla; ja minä wa-
kuutatt, että ne sietäwät kuulemista.
Kuitenkin, katsahtakaahan ensi aluksi
tuota". .
"Mitä, mies! Kahdensadantuhan-
tien puiman talletus-todistns ? Owatko
ne rahat teidän?"
„Owat. Minä ansaitsin ne, käyttä-
mällä oikein tuota pientä lainaa,
jonka annoitte minulle. Ja muuta
en sillä tehnyt, knin ostelin wähä-
pätöisyyksiä ja tarjosin sitä waihdet-
tawaks".
"Mitä, tämä on hämmästyttäwää,
itskomatontal"
"Mutta minä woin todistaa kaikki;
mnuteit ei teidäti tarwitse uskoa”.
:vintta nyt oli Portian wuoro
hämmästyä. Hänellä oli silntät se-
lällään, ja hän sanoi:
„Heitry, onko nämä todellakin
sinun rahojasi; oletta sinä ivaan lo-
ruillnt minulle kaiken aikaa?””
„Olen todellakiti, kultaseni. Mutta
sitiähän annat sen anteeksittt
Hän näytti wähän kopealta, ja
sanoi"-
„:llä ole itiin warina siitä. Siitä
olet pahanilkitiett, kiin sillä tawoin
olet pettänyt minuai"
„Lh, unohdathan sinä sen, st,dän-
käpyseni, unohdathan; se oli waan
pilaa, tiedäthäii Tule, lähtekäämnte””.
„Mntta odottakaahan, odottakaa!
Paikka, joka oli puheessa. :viina
tahdon antaa teille paikan", sanoi
minun mieheni.
"Well", sanoin minä, "minä olen
niin kiitollinen; kitsit suinkin tosin
sietäisi sen toki wielä edistyä, woi-
dakseen luopua toanhentnneista ja
hylättäwistä mielipiteistään muuta-
missa asioissa.
kilianis tilitien-liisit
kiti-teit tililiri iill-
liis litensiin;
Lauloaksemate hywiä,
Parahja pannaksemme,
!tittelien yhyttyämme,
.nahtä’alta käytyämme.
Yleisillä kokonksilla on sunri mer-
kitys meidän harwaan-astitussa maas-
santiite, jossa seudut owat toisistaan
etäällä ja niidett wälinen yhteys hi-
das ja waiwaloineit. Eri haaroilla
asuwat hengenheimolaiset tapaamat
täällä toisensa harwoin, mielipiteiden
waihto ja sett tuottama uusi innos-
tus, uudet ajatukset kohtaamat täällä
esteitä monenlaisia. Ne yleiset koko-
ukset, joihin ntaamme raittiusseurat
ja raittiusmieliset henkilöt wiime ai-
koina owat joka wuosi säännöllisesti
yhtyneet ajatuksia waihtamaan, tais-
teiisa pyrintöihiii tutustumaan, toisi-
aan kehoittamaan ja innostuttamaan,
owat ikäänkuin sititria perhejuhlia,
joihin santan kodin muuten hasallaau
asuwat jäsenet kokoontuwat kuni roi-
htiawan kotiliedeii ympärille. Se liesi,
joka näitä kokonksia lännttittää, on
yhteinen harrastus, tieto siitä, että
kaikki ajawat samaa jaloa asiaa, tais-
teleioat saniait suuren aatteen puo- "
lesta, Näistä kokouksista on asiant-
me edistytniselle werratonta hyötyä,
ja niitä on yhä enein-itän ritwettu
huomaamaan mars-naisten raittius-
seurain ulkopuolellakin.
Sen jälkeen kuin "intiamme eteläi-
set, läntiset ja pohjoiset seudut owat
jo pitkän ajan saaneet kukin wuoros-
taan nähdä luottansa yleisiä i-aitti-
uskokouksia, saatetaan wihdoin taas
Sawossakin awata juhlasalin owet
ja pyytää sisääit terwetulleita wie-
raita. Mitä erittäin Sawon ja Kar-
jalan raittiudenharrastajiin tulee, niin
luulemme, että 11:llä Suomen ylei-
sellä , raittiuskokouksella pitäisi olla
erityinen wetowoima heihin jo senkin
tähden, että matkan pituus on mo-
niakin estänyt lähinnä edellisiin osaa
ottamasta, ja että monellakin nyt on
tilaisuus ensi kerran tehdä tnttawuut-
ta maamme eri haaroilta kokoontu-
wien samanmielisten kanssa ja saada
sitä innostusta ja uutta woimaa asi-
ataan harrastamaan, jota tällainen
kokous epäilemättä tuottaa. Mitä
taas etääminällä asuwiin tulee, niin
toiwomme, että Sawon kuulu kaune-
us, Saimaan siniwedet äyräineen,
saarineen ja seutumme historialliset
muistot Olawinlinnoineen owat tar-
peeksi suurina !vastapainoina matkan
pituudelle.
Sawonlinnan raittiudenharrasta-
jat pyytäwät täten kutsua maamnte
raittiitssenrain jäseniä y. in. asiamme
—
olla, mutta minä en todellakaan tahdo
sitä".
„Mutta woitte saada parhaimman
mitä minulla oti antaa".
"Kiitoksia, uudelleen, kaikesta sydä-
niestäni; nintta minä en huoli sii-
täkään”.
„Henry, minä häpeän sinuntähtesi.
Sinä et kiitä noita hywiä herroja
puoleksikaan siitä mitä he ansaitsewat.
Teenkö minä sen sinnn edestäsi?””
"Teeppä todellakin, lintuseni, jos
woit sen tehdä paremmin. Koeta-
hanl"
Häti meni suoraan ntinun mieheni
luo, rupesi hänen syliinsä, kietasi
käsiniartensa hänen kaulaansa ja suu-
teli häntä keskelle suuta. Sittett
nuo kaksi wanhaa herraa päästiwät
oikein remakan ttanrnn, mutta minä
olin inykkänä hämmästyksestä. Por-
tia sanoi:
„Jsä, hän sanoo, että sinulla ei
ole sellaista paikkaa annettamana,
jonka hän ottaisi:ja se loukkaa minna
aiwan kuin —–”.
„Kultaseni! – onko hän sinnn
isäsi?"
",Oti; hän on minuti isäpuoleni ja
sittekin paras maailmassa. Nythän
ymmärrät, ininkä wuoksi minä woin
nauraa, kun sinä ministerin luona
kerroit mitä huolia isän ja enon weto
saattoi sinnlle?”
Minä tietysti puhutit suoraan nyt.
"Oh, hywä, hywä herra, minä
peruutan mitä äsken sanoin. Teillä
on awoinna yksi paikka, jota minä
lialuaisin".
„".1)iik""i?””
ll:i 23; – 1893.
harrastajia ja ystäwiä 1 1 :uteen Suo-
men yleiseen raittiuskokoukseen, juka
on päätetty pidettäwäksi Sawonlin-
riassa ensi heinäkunn 4, 5 ja 6 päi-
wänä. Samalla kun toiwomme yleistä
osanottoa kokoukseen, saamme laustia
maamme kaikki raittiudenharrastajat
sydätnellisesti terwetulleiksi ja "pyy-
dämme, että armoisat raittiusseurat
ja muut raittiusmieliset kansalaiset
lähettäisiwät keskustelukysymyksin "
nen toukokuun 15 päimää Helsin" "
Raittiuden Ystäwäin päätoimlkitti-
nalle, joka on tällä kertaa suostunut
ne wastaanottamaan ja järjestämään.
Toiwottawaa olisi, että armoisat lä-
hettäjät samalla ilmoittaisiwat eri ky-
symyksille pohjustajat.
Sawonlinnassa 1 p. maalisk. 1893.
Suontett lj:nen yleisen
raittiuskokouksen
toimikunta.
Kotkassä maaliskuun 2:! p:nä.
linttiin tuttijoille.
Hywillä toitoeilla alotti „Kymi"
toimintansa. Tointitus koetti tehdä
parastansa puhuakseen !ehdeit pals-
toilla arastelematta kansan enent-
mistön oikeutettujen waatimusten
puolesta sa saadakseen sisällöitwaih-
teletvaksi ja arwokkaaksi. Minkä wer-
lnkijakunnan arwosteltawaksi.
Waan toiweet woiwat pettää tässä
iitaailmassa. Jhaniinmatkin unelmat,
paraimmatkin suunnitelmat woiwat
raunioiksi romahtaa — siitä näkyy
esimerkkejä kaikkialla elämän taisto-
tantereella. Tämän saman luonnon-
laiit alainen on luonnollisesti olliit
Kyminkin toiminta.
Kymin lukijakunta kyllä oii kart-"
tunut lukuisammaksi kuin alussa woi ;
odottaakaan, waan sama painajainen,
— ahdas aika-——— joka nykyisin kaikkialle
leimansa lyöpi, on waikuttanut Kymin-
kin toimintaan. Suurin osa tilauksia
on täytynyt toelaksi antaa. – Waikka
nyt ’otaksiiisikin että saatawat wuoden
kuluessa woisi kaikki koota, — joka kni-
tenkaan tällaisena aikana ei ole ol-
lenkaan warmaa, kun on wielä kolera-
kesä odotettawissa, jolloin liikennepii
lamassa, —— niin ei kuitenkaan ole war-
moja takeita ettei liike tulisi tappiota
tuottamaait. Päinwastoin on syytä
sellaisen syntymistä odottaa. — Sen-
tähden on, asiata aprikoitua,pälikeåty
"Kymi”” lakkauttaa toistaiseksi tämän
kuun lopussa. .
Toimituskonttoorin katitta tilaa-
jille ja niille asiamiehille, Mle lehti
jaetaan suorastaan konttiini-ista ja
jotka oivat jo koko- tahjpuoliwttoden
—
"Wäwy-pojan". .
„Well, well, weli! Mutta tiedät-
tehän, että jos te ette ennen oletoi-
minut sillä alalla, teillä ei ole koke-
musta, ettekä siis sopimuksemme inn-
kaisesti",–". "
"Koetelkaa ntiniia — oh, tehkää se,
minä rukoilen! Koetelkaahaii ainoas-
taan kolme- eli neljäkymmentä wuotta
ja jos —".
"Well, eihän se ole paljo pyydetty-
kään. Ottakaa hänet”.
Onnellisiako itte molemmat? Kai-
kissa maailman sanakirjoissa ei ole
kylliksi sanoja kuwaamaan meidän
onneamme. Ja kiin Lontoo kuuli
koko jutun, päiwää eli paria jälkem-
päin, minun kuukautisista seikkailuis-
tani tnon setelin kera, ja mitenkä ne
wihdoin päättyiwät, arwattaappa pu-
huttiinko ja naurettiinko silloin? Yes.
Portiani isä waihtoi setelin sitten
Englannin Pankissa; sitten Pankki
teki sen arwottomaksi ja lahjoitti sen
hänelle ja hän puolestaan antoi sen
meille hääpäiwänämme ja siitä alkaen
on se riippunut raameissaan kotimme
pyhimmässä paikassa. Sillä se antoi
minulle Portiani. Jlman sitä minä
en olisi woinut jäädä Lontooseit,
mennä ministerille enkä stten olisi
koskaan kohdannut häntä. Ja sen-
wnoksi minä aina sanom" "Yes, se
on utiljoona puntaa, kuten näette;
mutta se ei koskaan tehnyt kniii yhden
ostoksen, ja sai silloin tawaran noin
kymnienellä osalla sen todellisesta
annosia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
