Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—-jr 45 4t-
piIos veiit viten mukahan,
Sonat tarmosi takoa,
Et vetäne purtta poikki,
Etkä hankoja hajalle".’)
Niin-ikään Kullervo tarvottaissa kysy}*:
„Tarvonko olan takoa,
Panen michuucn nojassa,
Vai panen asun mukahan,
Tarvon tarpehen takoa?"
Vetäjä sanansa virkki:
„Mi on siitä tarpojasta,
Ku ei tarvo olan takoa,
Pane mieliuuen nojassa?"1)
Nämät vastaukset saatuansa tekee Kullervo työnsä
ylen rajusti, pilaten kaikki. Siitä Kalervo päättää, ettfei
hänen pojastansa ole niihin töihin. Saman päätöksen
tekee meidän sadussamme seppäkin, etfei semmoisesta
miehestä ole sepäksi, joka noin on ylen raju.
Hänen isoruokaisuutensa ja rajuutensa tähden siis ei
hänen kasvattajansa häntä huoli pitää, vaan toimittaa
’hänet pois luotaan, ja hän joutuu rengiksi kuninkaalle,
niinkuin useimmiten kerrotaan, tai johonkin taloon. Eräässä
Sahalahden sadussa kerrotaan, että seppä, kun ei jaksanut
häntä ruokkia, myi hänet kuninkaalle. Tämä toisinto siis
tässä kohden lähenee lähimmäksi Kalevalan kertomusta,
jonka mukaan Kullervon kasvattaja Untamo myöskin
’) Kai. 35: 17—20.
J) Kai. 35: 45—52.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
