Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-fr 16 fr—
Möi — Kalervon poian, ’
Pani kaupan Karjalahan,
Ilmariselle sepolle,
Takojalle taitavalle.
Uudessa paikassaan poika pantiin työn toimiin.
Ensimmäinen työ on useimpain toisintojen mukaan halkojen
hakkaaminen. Hän vain makasi ja söi jonkun ajan,
muutamia päiviä, ja sitten vasta ryhtyi työhön. Ja
sukkelaanpa sujui häneltä työnteko. Niin kauas kaatui ir.ets/i,
kuin kirveen ääni kuului, niin kauas puut karsiutuivat,
muuttuivat haloiksi, vieläpä pinoutuivatkin niin kaukaa
kuin halon lyönti kuului. Erään kertomuksen mukaan
voutikin, joka oli asettunut väijymään, kaatui puiden
muassa ja löydettiin pinojen raoista pieninä palaisina.
Toisten kertomusten mukaan hän heitti rengit pinon
päälle, sytyttipä vielä pinon palamaankin.
Tämä kertomus aivan elävästi johtaa mieleen
Kullervon kaskenraadannan. Siitä kertoo Kalevala:1)
Kavahutti kannon päähän,
Niin huhuta heiahutti,
Vihellytti, viuahutti,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
„Sini kaski kaatukahan,
Koivu solki sortukahan,
Ituni ääni kuulunevi,
Suni vierrevi vihellys!"
Melkein samaa kertoo eräs Sahalahdesta saatu satu
..Kalavanpojasta". Kalavanpoika lupasi, näet, ruveta eräälle
äijälle natirismaata hakkaamaan. Palkakseen hän vaati
päivällistä. Hän söi kaiken päivää ja hioi kirvestänsä,
„ Päivän kirvestä luovi",
■) 31: 275 ja seurr.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
