Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-it 208 -K-
taan. Elli tuli koviu hämilleen huomattuansa laivan, joka
oli täynnä tuon asian näkijöitä, sen nimittäin, että häntä
suuteli ylioppilas. (Moni täti, kuultuansa moisen kauhun,
olisi varmaan pyörtynyt, tai kuitenkin ollut pyörtyvinään.)
Henno ei asiasta piitannut. Hän tiesi sydämmestänsä
rakastavansa Elliä ja Ellin häntä, he olivat siis
tykkänään toinen toisensa omia, joten suuteleminen oli ihan
luonnollista. Niin kuitenkin hän Ellille väitteli,
poistaaksensa hänestä kainouden kaunista ujostelemista.
II.
Suuret lehdettömät, pihlajat tohisivat pohjatuulen
puhaltaessa vanhan ränstyneen pappilan päädyssä jouluaaton
kuun ja tähtien valaistessa lumetointa maata. Alas
lasketun akkunanvarjostimen selkeät kuvat osoittavat
päätykamarin pöydällä palavan valkean. Kahden henkilön
varjot varjostimessa nojaavat toinen toistansa vastaan kaulat
kurotettuina. Varjot ovat Ellin ja Ainan.
„Minua ahdistaa levottomuus," sanoi edellinen, ,,ja
sitä enentää suuressa määrässä viime yötinen uneni."
„Rauhoita povesi. Luota siihen että hän lujasti
lupasi ja vakuutti tulevansa, äläkä usko unia."
„Niin — mutta voisihan tapahtua — — —."
,,Paljo voi tapahtua, Ellini, mutta voi olla
tapahtumattakin."
„Uniin en ole koskaan luottanut, enkä vast’edeskääu
sitä tee, mutta se kummallinen sieluu houraileminen, jonka
unen luulen olevan, on jotakin askaroimista ulkopuolella
ihmistä ja ulkopuolella aineellisuutta, missä sielun
liikunto-ala onkin. Minä luulen sielun unissa pitävän yhteyttä
niiden henkien kanssa, joiden johdettavana ovat likisim-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
