Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 41 -
Eksköld ei ollut huomaavinaan mitään.
Hän oli vakuutettu, että ihmiselle on
erinomaisen hyödyllistä saada pieniä
neulanpistoja, silloin kun mieli oli masennuksissa.
Niin häntäkin oli pidelty. Ja se karkasi
luontoa.
„ Luoppas silmäsi tuonnepäin, sinä
perhos-spesialisti", sanoi hän, kun Kaisaniemestä päin
tuli joukko tyttöjä Eläintarhaan. Siellä oli
Vilma Aarniokin ja hänen äskeiset toverinsa.
Tytöt kulkivat vallattoman huolimattomasti
ja puhelivat sekä nauroivat ääneen. Olihan
siinä paljonkin nuoruutta ja tuoreutta, mutta
kumminkin tuo parvi harmitti Hartia. Hän
tunsi punastuvansa — sekin kiusa hänellä
piti olla, että hän punastui yhtä helposti kuin
koulutyttö. Ja taas häntä hävetti tuo tieto
että hän todellakin kerran oli ollut rakastunut
Vilma Aarnioon ja että Eksköld arvattavasti
tiesi siitä. Huh! minkälainen raukka hän oli,
vaikka oli olevinaan aika mies! Ja mikä
kirottu sentimentaalisuus hänet oli houkutellut
nyt ottamaan ylioppilaslakinkin päähänsä?
Tietysti kohtalo sen oli niin määrännyt, jotta
hän näyttäisi vielä lapsellisemmalta
silinteri-hattuisen Eksköldin vieressä.
Anna käänsi äkkiä puheen kouluasioihin,
joista opettajille aina, luojan kiitos, kestää
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
