Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 42 -
puhetta aivan loppumattomiin. Tuossa
ilmaantui jo Alppilakin heidän eteensä ja
huolimatta tungoksesta onnistui Eksköldin
hankkia heille pieni pöytä, jonka ympäri kaikki
kolme asettui istumaan.
Siitä oli hyvin monta vuotta kun Anna
viimeksi oli ollut Vapunpäivänä Alppilassa.
Sekö lie ollut syynä siihen, että kaikki nyt
oli hänestä niin vierasta. Läheisimmässä
pöydässä istuivat äskeiset tytöt sekä
muutamia miesylioppilaita. Vilma Aarnion ääni
kuului ylinnä muita. Hän tahtoi nähtävästi
vetää Hartin huomion puoleensa, sillä tuon
tuostakin harhailivat hänen vilkkaat, ruskeat
silmänsä sinnepäin, missä Anna istui. Anna
huomasi sen ja häntä huvitti tuo aika
paljon, vaikka sydämen pohjassa piili jotain
joka aina esti ilon tuntumasta ilolle,
Yhfäkkiä puhelu taukosi, sillä ylioppilaat
lauloivat: »Tuonne taakse metsämaan".
»Voi, jos osaisi laulaa!" puhkesi Hart
sanomaan melkein vasten tahtoaan.
»Kiitä kohtaloa, joka on sinulta sen
kiusauksen säästänyt", nauroi Eksöld, mutta
Anna katsoi Hartiin ystävällisesti
sanoessaan :
»Te, tohtori, ette varmaankaan ole ainoa,
joka niin on huokaillut."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
