Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 52 -
hän olisi nimensä muuttanut Vilma Aarnioksi,
joka oli kuin luotu tosi kirjailijalle, että hän
sitä kuluttaisi sanomalehtien alakerroissa?
Harvat täällä Helsingissä tiesivätkään, että
hänen nimensä siellä pikkukaupungissa oli
ollut Vilhelmiina Möttönen. Se oli mahdoton
nimi kirjailijalle, kerrassa mahdoton. Jos hän
olisi kirjoittanut vaikka kuinka
sieluntärisyt-täviä, hymistysreunaisia väräjöimisiä ei kukaan
ihminen olisi niistä välittänyt, kun niiden
tekijä oli Vilhelmiina Möttönen. Siitä syystä
hän heti huomattuaan kirjailijalahjansa päätti
muuttaa nimensä. Vilhelmiinasta tali Vilma.
Se oli päivän selvää. Mimmi ja Miina olivat
kirjailijalle yhtä mahdottomia kuin Vilhelmiina.
Sukunimiä oli kolme, jotka hänestä olivat
yhtä sopivia: Aarnio, Saarnio ja Vaurio. Arpa
ratkaisi sen asian. Ja niin sai Suomi Vilma
Aarnion. Ja nyt hän aikoi kirjoittaa suuren,
kaksiosaisen romanin joko itsestään ja
tohtori Hartista tai itsestään ja ylioppilas
Miettisestä. Se riippui asianhaaroista.
„No, neiti Aarnio, miksi noin totinen?"
keskeytti Hart hänen ajatusjuoksuaan.
Mutta Vilman mieliala oli aivan
muuttunut äskeisestä. Tuo tieto että kohta
koittaisi se aika, jolloin Vilma Aarnion nimi
kaikuisi kaikkien huulilla, antoi pyöreille
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
