Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 53 -
ruskeille silmille sanomattoman itsetietoisen
ilmeen, joka huvitti Hartia.
»Onko mahdollista, että todellakin olin
rakastunut tuohon pieneen harakkaan?’ kysyi
hän itseltään. Se oli hiukan nöyryyttävää
vakavalle tiedemiehelle, että pari ruskeata
silmää oli noin vallannut hänet, vaikka
noiden silmien takana ei piillyt muuta kuin
sangen jokapäiväinen, ontto ja turhamainen
pikku sielu. Mutta toiselta puolen, mikä
oikeus hänellä oli vaatia mitään enkelin
ominaisuuksia tulevalta vaimoltaan? Oh,
Vilma Aarniossa oli yllin kyllä hänelle, sillä
mitä hän itse saattoi tarjota vaimolleen?
Hartin silmät harhailivat kaukana ja suun
ympäri ilmestyi taas tuo katkera piirre, jota
Vilma ei ymmärtänyt ja josta hän ei pitänyt.
»Neiti Aarnion vakavuus on nähtävästi
tarttunut tohtoriinkin", sanoi yksi neitosista,
mutta Hart pääsi vastaamasta mitään, sillä
juuri silloin laulajat alkoivat »Porilaisten
marssia". Sen voimakkaat säveleet
vaikuttivat elähyttävästi kaikkiin ja Vilma toipui
äkkiä totisuudestaan.
Nyt hän vihdoinkin luuli löytäneensä
selityksen tuohon Hartin oikulliseen
surumielisyyteen. »Hän on nähtävästi vieläkin
rakastunut minuun", välähti salaman tavoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
