Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ammattilaiskoulu-Ammattiyhdistys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
samaa ammattia harjoittavien käsityöläisten
yhdistys, johon kuuluminen on
ammatinharjoittamisen ehtona. A:t
syntyivät keskiajan kaupungeissa. Yhtenä
a:ien tehtävänä oli pitää huolta, että
kuluttajat saivat kunnollista tavaraa
kohtuullisesta hinnasta, mutta tärkein
oli jäsenten yhteisten etujen valvominen.
A. koetti poistaa kilpailun
ammattipakon avulla: vain johonkin a:aan
kuuluva käsityöläinen sai harjoittaa sen
alaan kuuluvaa ammattia. A.-laitoksen
kukoistusaika oli keskiajan
loppupuolella. Aikojen vaikeutuessa a:t
muuttuivat suljetuiksi. A:ien työala
rajoitettiin tarkoin, ja niissä sai olla vain
määräluku jäseniä; mestariksi
kohoaminen tehtiin miltei mahdottomaksi muille
kuin mestarien sukulaisille. Mestarien ja
kisällien riidat aiheuttivat työnseisauksia.
— A.-laitos menetti merkityksensä
Englannissa 1700-luvulla, hävitettiin
Ranskassa 1791, Saksassa vasta 1869.
Ruotsissa ja Suomessa a.-laitos järjestyi vasta
Vaasa-kuninkaiden aikana, Suomessa
vasta 1620-luvulla Turussa. 1700-luvulla
useissa säädöksissä a.-laitosta
lievennettiin ensin 1739 ja sitten Kustaa III:n
aikana. Lopullisesti se hävisi Suomessa
vasta 1868. A:ien sijaan tuli
kaupungeissa käsityöyhdistys. [Ehrström,
„Öfversikt af det finska skråväsendets
historia”. — Ammattilaiskoulu ks.
Ammattiopetus. — Ammattiliitto,
pysyväinen saman ammatin tai
teollisuushaaran alalla syntyneiden
ammattiyhdistysten (ks. t.) liitto. Suomessa
kuului 1923 Suomen Ammattijärjestöön
22 a:oa. — Ammattineuroosit,
eri ammateille ominaiset hermotoiminnan
häiriöt, esim. kirjoituskouristus,
hermollinen käheys y. m. — Ammattiopetus.
Ammattiin valmistavat laitokset ovat meidän
maassamme kansakoulun jatkoluokat ja
ammatteihin valmistavat koulut
(Asetus 2/3 1920), joissa viimemainituissa
opetus jo on suunnattu määrättyihin
ammatteihin, poikakouluissa pääasiassa puu-
tai metallitöihin, tyttökouluissa puku-
tai liinavaateompeluun. Vars. ammattiin
perehtyminen käsityössä ja
teollisuudessa tapahtuu määrätyn oppikauden
kuluessa, jolloin tärkeimpänä
opinsaantimuotona on käytännöllinen
työskentely työpajassa (Oppisopimuslaki
28/4 1923). Tämän lisäksi annetaan
tietopuolista opetusta yleisissä
ammattilaiskouluissa (Asetus 2/3
1920) — entinen nimi käsityöläiskoulut.
Niitä käsityö- ja teollisuusammatteja varten,
joissa oppilaita ei kasvateta, on olemassa
omilla työpajoilla varustettuja ammattioppilaskouluja
(Asetus 2/3 1920). Työnjohtajien valmistamista
varten on teollisuuskouluja (Asetus
14/1 1911), työnjohtajakoulut (Asetus
2/3 1920), osin myös tekn. opistot, jotka myöskin
samoin kuin Tekn. Korkeakoulu valmistavat johtajia
suurteollisuusyrityksiin. Liikkeenharjoittajien
ja työnjohtajain kuin myös osin vanhempien työläisten
ammattitaitoja ja -tietoja täydentämään
on tarkoitettu tilapäiset tai pysyvät
mestarikurssit ja ammattien
edistämislaitokset. — Kauppa- ja liike-elämän
alalla antavat a:ta kauppaoppilaitokset
(Asetus 28/1 1904). Alemman asteen
oppilaitoksia ovat: kauppa-apulaiskurssit,
kauppakoulut ja kauppaopistot;
ylimpänä oppilaitoksena on Kauppakorkeakoulu.
— Ammattioppilaslautakunta,
kunnanvaltuuston asettama lautakunta, jonka
tehtävänä on valvoa 28 p. huhtik. 1923
annetun oppisopimuslain noudattamista.
— Ammattioppilaskoulu ks. Ammattiopetus.
— Ammattiosasto ks. Ammattiyhdistys. —
Ammattipakko ks. Ammattikunta. —
Ammattitaudit, eri ammateille
ominaiset taudit, esim. lyijymyrkytys
maalareilla, nikotiinimyrkytys tupakkatyöläisissä.
— Ammattitilasto, tilastollinen
selvitys sekä siitä väestön osasta, joka
välittömästi tai välillisesti (esim.
perheenjäsenet) saa säännöllisen
toimeentulonsa määrätyistä ammateista, että
siitä, joka elättää itseään ilman
määrättyä taloudellista tointa, eli ammattia
vailla olevasta väestön osasta.
Ammatittomia l. ammattia vailla olevia ovat
koroilla-eläjät tai yleisillä varoilla
ylläpidettävät ja hyväntekeväisyyden
varassa elävät. Tilapäisesti työttömät
merkitään asianomaisiin ammatteihinsa.
A:ssa eritellään vielä ammatissa
toimivien asema jakamalla heidät itsenäisiin,
apulaisiin ja työläisiin. —
Ammattituomioistuimet, työnantajien ja
työntekijöiden välisten työsuhteesta
johtuvien riitaisuuksien ratkaisemiseksi
asetetut asiantuntijoista muodostetut
erityiset tuomioistuimet. Jäsenistä on
puolet työnantajia, puolet työntekijöitä. —
Ammattiurheilija, henkilö, joka
elinkeinonaan harjoittaa urheilua;
vastakohta: amatööriurheilija. A:hin
luetaan myös valmentajat l. treenarit.
— Ammattivapaus ks. Elinkeinovapaus.
— Ammattiyhdistys,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
