Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 201-202 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Armfelt-Arnell

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1718 epäonnistunutta Norjan retkeä. —
Armfelt, Karl Gustaf (1724-92),
kenraali, sodassa 1788 erään
armeijakunnan päällikkönä. Osanottonsa takia
Anjalan liittoon joutui elinkautiseen
vankeuteen. — Armfelt, Kustaa
Mauri (1757-1814), suom. soturi ja
valtiomies, kreivi. Tuli 1781 hovipalvelukseen
päästen pian Kustaa III:n

K. M. Armfelt.

vaikutusvaltaisimmaksi suosikiksi. Otti
tarmokkaasti osaa vv:n 1788-90 sotaan pysyen
erillään Anjalan liitosta ja oli mukana
Värälän rauhanneuvotteluissa. Kuolinvuoteellaan
Kustaa III nimitti A:n holhoojahallituksen
jäseneksi ja Tukholman käskynhaltijaksi, mutta
hän kukistui 1792, jolloin nimitettiin
lähettilääksi Napoli’in. Suunnitteli
Reuterholmia vastaan salaliittoa, joka ilmitultuaan
aiheutti A:n paon Venäjälle (1794) ja
kuolemantuomion. Hänet armahdettiin
1800, nimitettiin 1802 lähettilääksi1
Wieniin, oli 1804-07 ylipäällikkönä
Pommerissa, 1808 häntä ajateltiin
ylipäällikön toimeen Suomessa, mutta
määrättiinkin Norjaa vastaan taistelevan
länsiarmeijan päälliköksi. Siirtyi Suomeen
1811, kutsuttiin sam. v. Pietariin
perustetun Suomen komitean puheenjohtajaksi.
A:n ansiota on Viipurin läänin yhdistäminen
muuhun Suomeen. Oli 1812 mukana sodassa
Napoleonia vastaan. [Tegnér (ruots., 1904-05);
Hartman (ruots., 1899); Ivalo (1900);
Danielson-Kalmari, „Kustaa III:n aika",
„Aleksanteri I:n aika".]

Armida [-ī’-], ristiiretkeläisten kaunis,
taikakeinoja käyttävä vastustajatar
Tasson „Vapautetussa Jerusalemissa";
henkilö Gluckin ja Rossini’n oopperoissa.

Armillaarikehä, vanha tähtit. koje,
jossa on taivaanpallon tärkeimpiä
ympyröitä esittäviä renkaita. A:lla
määrättiin vanhalla- ja keskiajalla tähtien
asentoja.

Arminiaanit, Jakob Arminiuksesta
nimensä saanut uskonnollinen puolue
Alankomaiden reformeeratussa kirkossa,
A. hylkäävät ehdottoman predestinatsioni-opin.
Erotettiin kirkosta 1618-19.

Arminius [-mī’-] (saks. Armin,
väärin Hermann) (17 e. Kr.-21 j. Kr.),
germaanilaisten keruskien päällikkö,
„germaanien vapauttaja", voitti 9 j. Kr.
Teutoburgin metsässä roomal. maaherran
Varuksen. [Knoke (saks., 1909).]

Arminius, Jakob (1560-1609),
alankom. jumaluusoppinut, arminiaanisen
puolueen perustaja, professorina
Leidenissä v:sta 1603.

Armo, uskonnollisessa kielessä
Jumalan vapaaehtoisen, ansaitsemattoman
rakkauden osoitus, josta syntisen
pelastus riippuu. — Armonjärjestys,
dogmaattinen oppisana, tarkoittaa sitä
järjestystä, jossa Jumalan armo ihmisessä
vaikuttaa. A:een kuuluu Jumalan
puolelta kutsuminen, valaiseminen,
uudestisynnyttäminen ja uskossa säilyttäminen,
ihmisen puolelta parannus, usko ja pyhitys. —
Armonvalitsemus k. predestinatsioni,
dogmaattinen oppisana, ilmaisee, että ihmisen
iankaikkisella autuudella on iankaikkinen,
ihmisestä itsestään riippumaton
perustuksensa Jumalassa. Varsinaisen a.-opin
on kehittänyt Augustinus. Lut. kirkko
hylkää a.-opin. — Armonvälikappaleet,
kirkollisessa kielessä Jumalan sana ja
sakramentit. — Armovuodensäästö ks.
Hautausapu. — Armovuosi, se aika,
jonka virkamiehen leski ja lapset
virkamiehen kuoltua vielä saavat nauttia
hänen palkkaetujaan.

Armstrong [ām-], Sir William
Georg (1810-1900), engl. keksijä,
tykkitehtailija ja sotalaivojen rakentaja,
jonka suurisuuntaiset tehtaat
perustettiin 1847 Newcastleen. V. 1897 ne
yhdistettiin Withworth & C:o yhtiön
laitoksiin.

Arnauld [-nō’], Antoine (1612-94),
ransk. kirjailija, jansenistien johtajia,

Arnautti (turk.), albaanialainen.

Arndt [ārnt], Ernst Moritz
(1769-1860), saks. isänmaanystävä,
historian professorina Greifswaldissa ja
Bonnissa. Valtiollisilla kirjoitelmillaan
ja isänmaallisella runoilullaan (laulu
,,Was ist des Deutschen Vaterland" y. m.)
A. tehokkaasti vaikutti Preussin
vapausliikkeeseen 1813 ja 1848 tehtyihin
yrityksiin Saksan yhdistämiseksi. [Geerds
(saks., 1920).] — Arndt (Arnd),
Johann (1555-1621), saks, kirkonmies.
A:n hartauskirjoista on kuuluisin
„Totisesta kristillisyydestä" (1605-10),
suomeksi myös „Paratiisin yrttitarha".

Arne, Ture Johnsson (s. 1879),
ruots. muinaistutkija, tutkinut erityisesti
viikinkiaikaa; julk. m. m. „La Suède et
l’Orient" (1914).

Arnell [-e’l], Lars (1781-1856),
ruots. virkamies, maatalouden harrastaja.
Muutti 1827 Turkuun, missä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>