Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Filodendron-Filosofian historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
filmejä. V:sta 1921 ilmestyy täällä erikoinen
filmilehti „Filmiaitta". vrt. Elävät kuvat.
Filodendron (Monstera deliciosa),
Meksikosta kotoisin oleva, isolehtinen,
Araceæ-heimoon kuuluva meilläkin
suosittu huonekasvi.
Filoktetes, kreik. taruhenkilö. Ampui
Troian sodassa Pariin Herakleen nuolilla.
Filologia (kreik.), kieli- ja kirjallisuustieteet,
vars. kirjallisuuden tutkiminen tekstikritiikin
ja tekstinselityksen avulla; filologi,
filologian harjoittaja.
Filon (Philo Judæus) (n. 20
e. Kr.-50 j. Kr.), hellenistinen filosofi.
Koetti yhdistää juutalaista uskoa ja
hellenististä viisautta.
Filopoimen (n. 253-183 e. Kr.), „viimeinen
kreikkalainen", Akaian liiton strategi.
Filosofeerata l. filosofoida
(kreik.), ajatella perusteellisesti ja
järjenmukaisesti, tehdä johtopäätöksiä
järkisyistä; halventavasti: järkeillä.
Filosofia (kreik. = „viisaudenharrastus"),
,,viisaustiede", tiede, joka pyrkii selvittämään
olevaisen olemusta ja alkuperää sekä niitä
korkeimpia periaatteita, joiden mukaan kaikkea
arvostelemme. Se koettaa siten muodostaa
tieteellisellä pohjalla yhtenäisen
maailmanselityksen ja eheän elämänkatsomuksen.
F. jakautuu logiikkaan l. tieto-oppiin
alaosastona muodollinen logiikka, metafysiikkaan
ja etiikkaan l. siveysoppiin. Us. luetaan
f:aan psykologia l. sielutiede ja joskus
estetiikka. F. jaetaan myös teoreettiseen
ja käytännölliseen f:aan. [Jerusalem
(1910); Landtman (1921).]
Filosofian historia Länsimaissa alkaa
Kreikassa n. 600 e. Kr. F:n „isä" on
Tales. Kreikan filosofia ensimmäisellä,
„esisokratelaisella" aikakaudella on
etupäässä luonnonfilosofiaa;
ajattelijat etsivät „alkuainetta", josta kaikki
on muodostunut (vrt. Pytagoras,
Eleanoppikunta, Herakleitos, Empedokles,
Anaksagoras, Demokritos, Sofistit). Vasta
sofistein ja Sokrateen vaikutuksesta
mietintä kääntyy ottamaan huomioon
sielunelämää. Kreikan f. h:n toisella
aikakaudella, sen kukoistusaikana
(Sokrateesta Aristoteleeseen, n. 430-320 e. Kr.)
Platon ja Aristoteles rakentavat
filosofiset järjestelmänsä, jotka
käsittelevät maailmanarvoituksen kaikkia puolia,
pääasiassa idealistiseen suuntaan.
Kolmannella aikakaudella (n. v:sta 300
e. Kr.) filosofinen luomisvoima
heikkenee; pidetään tärkeimpänä esittää,
kuinka ihminen voi saavuttaa
onnellisuuden, etiikka on pääasiana (vrt.
Stoalaiset, Epikurolainen,
Skeptikot). Sitten 200-luvulla j. Kr.
syntyy kreik. filosofian ja itämaisen
teosofisen mietiskelyn yhtymisestä
uusplatonilainen oppisuunta.
— Keskiajalla filosofia on alistettu dogmaattisen
uskonopin alaiseksi, ja silloin selitetään
vain muinaisajan suurien filosofien,
etenkin Aristoteleen oppeja. Niitä
muodostelemalla rakennetaan
uskonnollis-filosofinen, kirkon opin mukainen
oppijärjestelmä (vrt. Tuomas
Akvinolainen ja Duns Scotus).
— Uudenajan alkaessa halutaan vapautua
dogmaattisen uskonopin ja muiden
auktoriteettien vallanalaisuudesta; vaaditaan
kokemusperäistä luonnontutkimusta
tiedon perustukseksi. Bacon ja
Descartes aloittavat huomattavimmat
oppisuunnat, empirismin ja ratsionalismin.
Empirismiä kehitetään etenkin
Englannissa (Locke, Hume); se siirtyy
myöskin 1700-luvulla Ranskaan ja
muodostuu siellä sensualismiksi ja
materialismiksi. Euroopan mannermaalla
ratsionalistiset ajattelijat 1600-luvulla
rakentavat tärkeimmät metafyysilliset
maailmankatsomukset (Descartes,
Spinoza, Leibniz). — Uuden käänteen
vaikuttaa Kant (k. 1804), jonka
mielestä olevainen itsessään (Ding an sich)
jää tuntemattomaksi, kaikki tietopuolinen
tutkimuksemme koskee vain olioita semmoisina,
kuin ne meille näyttäytyvät. Kantin jälkeen
saks. „spekulatiivinen" filosofia (Fichte,
Schelling, Hegel y. m.) luulee voivansa
palata rohkeihin mietiskelyihin, joissa filosofi
syventymällä „hengen olemukseen" yrittää osoittaa,
miten maailma on johtunut alkuhengestä.
Tieto-opilliset kysymykset ovat sitten
edelleen suuressa määrässä kiinnittäneet
filosofien huomiota. Voimakkaana ja laajalle
levinneenä on esiintynyt se mielipide, että
on luovuttava yrityksistä tutkia olevaisen
„olemusta" ja „alkuperusteita" sekä supistuttava
vain määräämään ilmiöiden säännönmukaisuuksia
(Comten positivismi, uuskantilaisuus, Schuppe,
Avenarius, Mach). Englantilaista jyrkkää
empirismiä edusti St. Mill.
Voimakkaasti ovat myöskin esiintyneet
naturalistiset suunnat, materialismi (Büchner
y. m.), naturalistinen kehitysoppi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
