Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kaarle Albert-Kaarle Pietari Ulrik
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1516 äidinisänsä Ferdinand Katolilaisen
kuoltua Espanjan, Napolien, Sisilian ja
Espanjan siirtomaiden kuninkaaksi, sai
isänsä isän, keisari Maksimilian I:n
kuoltua 1519 Itävallan perintömaat, jotka
luovutti 1521 veljelleen Ferdinandille,
valittiin 1519 keisariksi. K:n hallitusaika
kului sotiin ulkonaisia vihollisia vastaan
ja sisäisiin taisteluihin. Suurta huolta tuotti
hänelle vars. uskonpuhdistus, jonka olisi
tahtonut tukahduttaa, mutta ei saattanut
sotien takia. K. taisteli Ranskan Frans
I:tä vastaan ja onnistui saavuttamaan
ylivallan Italiassa. Hänen oli autettava
veljeään turkkilaisia vastaan; teki kaksi
retkeä Afrikan merirosvovaltioita vastaan
(Tunisiin 1535, Algeriaan 1541). Vasta
1546 hän saattoi ruveta asevoimin
kukistamaan uskonpuhdistusta ja voitti
Saksin herttuan Moritsin avulla
Schmalkaldenin liiton sotavoimat. Mutta Moritsin
luopuminen ja Ranskan uusi hyökkäys
pakottivat hänen antamaan luterilaisille
valtiosäädyille uskonvapauden sekä
luovuttamaan Ranskalle Metzin, Toulin ja
Verdunin hiippakunnat, Näiden
vastoinkäymisten ja sairauden murtamana K.
luopui kruunuistaan 1554-56 poikansa
Filipin ja veljensä Ferdinandin hyväksi. —
3. K. VI (1685-1740), keisarina 1711-40,
Leopold I:n nuorempi poika. K. oli 1701
Habsburgien ehdokas Espanjan valtaistuimelle,
mutta saatuaan veljensä kuoltua
Itävallan perintömaat ja keisarin arvon
ei hänelle enää annettu Espanjaa, vaan
sai Rastattin rauhassa 1714 tyytyä
Espanjan Alankomaihin ja sen Italiassa
oleviin alueisiin. Menetti Napolien ja
Sisilian 1735 Espanjan prinssi Kaarlelle;
sodassa turkkilaisia vastaan. Viimeisenä
miespuolisena Habsburgina koetti
turvata tyttärensä Maria Teresian
perintöoikeuden n. s. pragmaattisella
sanktsionilla. — 4. K. VII Albrekt
(1697-1745), Baijerin vaaliruhtinas v:sta
1726, keisari v:sta 1742. Joosef I:n
vävynä vaati Kaarle VI:n kuoltua
Itävallan maita, ja näin syttyneessä Itävallan
perintösodassa hän valloitti Böömiin ja
valittiin keisariksi, mutta menetti pian
sen jälkeen Böömin ja ajaksi Baijerinkin.
Kaarle Albert (1798-1849), Sardinian
kuningas 1831-49. Hoiti hallitusta 1821.
Antoi maalleen perustuslain 1848. Yhtyi
Lombardian vapausliikkeeseen, mutta
kärsi sodassa Itävaltaa vastaan tappioita
m. m. Novarassa 1849 ja luopui kruunusta.
Kaarle Aleksanteri (1712-80),
Lothringenin prinssi, itäv. sotamarsalkka.
Taisteli Fredrik II:ta vastaan 1742-45,
seitsenvuotisessa sodassa Itävallan
armeijan ylikomentaja, jolloin voitettiin
m. m. Leuthenissä. Käskynhaltijana
Itävallan Alankomaissa 1748-80.
Kaarle I Anjoulainen (1226-85),
Napoli’n ja Sisilian kuningas v:sta 1266.
Valloitti valtakunnan hohenstaufilaiselta
Manfrediltä. K:n julma hallitus aiheutti
1282 Sisiliassa kapinan, n. s. Sisilian
iltamessun, mikä johti sen erottautumiseen
Napolista.
Kaarle August (1768-1810), alk.
Kristian A., Augustenborgin prinssi.
Komentavana kenraalina Norjassa,
Ruotsin kruununperillinen 1809. Kuoli äkkiä.
Prinssin kuolemasta syytettiin aiheetta
Axel von Fersen nuorempaa (ks. t.).
Kaarle August (1757-1828),
Saksi-Weimarin suurherttua, ensin äitinsä
Amalian holhouksen alainen, hallitsi itse
v:sta 1775. Teki Weimarista Saksan
henkisen elämän keskuksen; Herder,
Wieland, Goethe ja Schiller asuivat siellä.
Sai 1815 suurherttuan arvon, Saksan
ruhtinaista ensimmäisenä antoi maalleen
valtiosäännön 1816.
Kaarle Edvard (1720-88), Stuartin
sukua, Englannin kruunun vaatija, n. s.
nuorempi pretendentti, Jaakko II:n
pojanpoika, teki 1745-46 onnistumattoman
yrityksen päästä Englannin valtaistuimelle.
Kaarle Filip (1601-22), ruots. prinssi,
Kaarle IX:n nuorempi poika. Sai isänsä
herttuakunnan Södermanlandin. Kun
Novgorod pyysi ruots. prinssiä hallitsijakseen,
tuli K. F. 1613 Viipuriin. Mikael
Romanovin valitseminen tsaariksi
syrjäytti kuitenkin hänen ehdokkuutensa.
Kaarle Fredrik (1700-39),
Holstein-Gottorpin herttua, Kaarle XII:n
vanhemman sisaren poika. Sai 1719 takaisin
Tanskan anastaman holsteinilaisen osan
perintömaastaan. Pyrki 1720 Ruotsin
valtaistuimelle Venäjän ja n. s.
holsteinilaisen puolueen tukemana.
Kaarle Martell („Vasara")
(n. 688-741), frankkilainen ylimys. Tuli isänsä
Pipin Heristalilaisen kuoltua 714
Austrasian major domukseksi eli
hovimestariksi, voitti Neustrian major
domuksen ja tuli 720 koko Frankkien
valtakunnan major domukseksi ja
tosiasialliseksi hallitsijaksi. Soti
menestyksellä germaaneja vastaan; voitti
arabialaiset Poitiers’ssa 732.
Kaarlenkronikka, ruots. historiallinen
kronikka, kuvailee tapauksia 1389-1452.
Kaarle Pietari Ulrik ks. Pietari III.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
