Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 281-282 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kansainvälinen kieli-Kansainvälinen oikeus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kansaintaistelun muistomerkki Leipzigissä.

Kansainvaellus, suuri k., on
nimenä sillä 300-luvun lopusta
500-luvulle tapahtuneella kansojen
siirtymisellä Euroopassa, jonka seurauksena oli
Länsi-Rooman valtakunnan häviö ja
keskiaikaisten germ. valtakuntien synty.
Syynä siihen oli germaanien sodan- ja
seikkailunhalu ja nopeasti lisääntyvä
väestö, joka ei enää saanut tarpeeksi
elatusta entisillä asuinsijoillaan.
Varsinaisen k:n aloitti hunnien hyökkäys
alaanien ja goottien kimppuun 375.
Tämä sai länsigootit etsimään turvaa
Tonavan eteläpuolelta ja sieltä
jatkamaan kulkuansa Italiaan ja
Etelä-Galliaan (419) sekä Espanjaan. 400-luvun
alussa frankit, alemannit, burgundit ja
vandaalit samosivat Reinin yli Galliaan,
josta viimemainitut siirtyivät
Etelä-Espanjaan ja 429 Pohjois-Afrikkaan.
V. 449 meni kaksi heimoa, anglit ja
saksit, Pohjanmeren yli Etelä-Britanniaan
ja perusti siellä anglosaksien
valtakunnan. Vv. 451-453 hunnit hyökkäsivät
Länsi-Roomaa vastaan, mutta torjuttiin
Katalaunisilla kentillä. V. 476 teki
Rooman sotajoukossa palvelevain germ.
palkkasoturien päällikkö Odoakar lopun
Länsi-Rooman vallasta, tehden itsensä
Italian kuninkaaksi, mutta itägootit
valloittivat Italian jo v:sta 489 alkaen.
V. 568 langobardit tulivat pohjoiseen
Italiaan. Heidän jättämänsä Tonavan ja
Tiszan laaksoseudut ottivat silloin
idästä tulleet turk.-tat. avaarit
valtaansa, kunnes Kaarle Suuri 796 kukisti
heidät. K:n aikana perustetut us.
valtakunnat suistuivat pian; ainoa, joka tuli
pysyväksi, oli yli Gallian levinnyt
frankkien valtakunta. — Yhteydessä itägerm.
kansojen siirtymisten kanssa olivat
samanlaiset ilmiöt slaavilaisten ja
suomalais-ugrilaisten alueilla. Slaav. heimot
ottivat haltuunsa nyk. Itä-Saksan aina
Elben länsipuolelle asti. Hunnien tulo
ja itägoottien valtakunnan kukistus 375
sekä slaavilaisten eteneminen koilliseen
päin Ilmajärven tienoille sysäsivät
itämerensuomalaiset pohjoisemmaksi heidän
nyk. asuinsijoilleen. Suomensukuiset
unkarilaiset l. madjaarit siirtyivät
800-luvun alussa länteen Uralin eteläisiltä
rinteiltä ja asettuivat saman sataluvun
lopussa nyk. maahansa.

Kansainvälinen kieli. Aikojen
kuluessa on milloin kieli, milloin toinen
saavuttanut niin suuren merkityksen
kansainvälisessä elämässä, että sitä voi
sanoa k:ksi k:ksi: foinikia kaupan,
kreikka sivistyksen kielenä vanhalla
ajalla, latina samaten keskiajalla,
ranska diplomatian kielenä uudella
ajalla. Nyk. k:lla k:lla tarkoitetaan
ensi sijassa n. s. apukieltä, määrätietoisesti
luotua, historiallisesti kehittyneitä
kieliä jäljittelevää kieltä, jolta
vaaditaan rakenteen yksinkertaisuutta,
sanavaraston kansainvälisyyttä ja taipuisaa
sananjohtojärjestelmää. Ensim. tällainen
koe oli Schleyerin „volapük". Ainoa
mikä on mainittavasti levinnyt
kaikkiin maihin, on esperanto (ks. t.).
[„Kansainvälisen kielen aate, sen
olemus ja tulevaisuus" (1919); E. N.
Setälä, „Maailmankielikysymys
kielentutkijan kannalta" (1922); V. Setälä,
„Tieteen yhteiskieli" (1919), „Kaupan
yhteiskieli" (1920).]

Kansainvälinen Lakimiesliitto,
International Law Association (ks. t.).

Kansainvälinen Lastenapu
(virallisesti ransk. Union inter nationale de
secours aux enfants), Genèvessä 1920
per. kansainvälinen järjestö, jonka
tehtävänä on avustaa lapsia sotaakäyneissä
y. m. maissa. Suomessa kansallistoimikunta.

Kansainvälinen Maatalousinstituutti
(ransk. Institut international d’agriculture),
per. 1905 Roomaan. Suomi liittyi siihen 1923
(Asetus 26/1 1923).

Kansainvälinen oikeus, niitten
oikeusohjeitten kokonaisuus, jotka
määräävät valtioitten keskinäiset oikeudet
ja velvollisuudet. Valtiot ja täydessä
määrin ainoastaan riippumattomat eli
suvereeniset valtiot ovat k:n o:n
subjekteja t. s. vain ne ovat k:n o:n mukaan
oikeutettuja ja velvoitettu ja yksilöitä,
joskin myös toisen vallan alainen,
autonominen valtio voi rajoitetussa määrässä
esiintyä kansainvälisesti toimivana. K:n oon
lähteitä ovat tavanomainen oikeus, s. o.
yhteiseen oikeustietoisuuteen perustuva
yhdenmukainen menettelytapa, sekä
valtiosopimukset. K. o. käsittää kaksi
pääalaa, nim. valtioitten keskinäiset
suhteet rauhanaikana sekä n. s. sodan
oikeuden eli ne suhteet, jotka ovat olemassa
sotaa käyväin valtioiden kesken sekä
sotaa käyväin ja puolueettomain
valtioitten välillä. [Erich (1915).]

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>