Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Kartago-Kartio
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
elok. 1808. Muodosteilla on Karstulan
pohjoisosasta erotettava Kyyjärven
seurakunta.
Kartago, foinikialaisten
otaksuttavasti 700- tai 800-luvulla e. Kr.
perustama kauppakaupunki Afrikan
pohjoisrannikolla Tuniksenlahden rannalla.
Hallitsi Välimeren länsipuoliskoa.
Taistellessaan Sisiliasta joutui roomalaisten
kanssa sotaan, johon lopulta sortui (n. s.
puunilaissodat). Kaupunki hävitettiin
146 e. Kr. Sen raunioille nousi
Uusi-Kartago, jonka arabialaiset
lopullisesti hävittivät n. 698. K:n hallitusta
johti 2 suffetia ja neuvosto; kansankokouksen
alussa vähäinen vaikutusvalta kasvoi myöhemmin.
|
Puisto Kartagon raunioilla.
|
Kartanokausi, Euroopan us. sivistysmaiden
valtiotalouden luontoistaloudelliseen asteeseen
kuuluva aikakausi, jolloin kruunun tai hallitsijan
omistamat kartanot ovat olleet valtiotalouden
varsinaisena perustana. Suomessa oli k.
ruots. valloituksen jälkeisenä aikana.
Kartano-oikeus, kokoelma
oikeusohjeita, joiden alaisia Pohjoismaissa
olivat kuninkaan linnain (kartanoiden)
ja ajoittain myöskin aateliston linnain
ja kartanoiden väki.
Kartauni (lat.), vanha tykkimalli;
hävisi käytännöstä seitsenvuotisen sodan
jälkeen.
Kartelli (it.), sopimus; parlamentaarisessa
kielessä eri puolueiden tilapäinen
yhteenliittyminen. Kansantaloudellisena
oppisanana k. merkitsee yrittäjäyhtymää,
jonka tarkoituksena on rajoittaa
kilpailua asianomaisen tuotannonalan
yrittäjien kesken yhteisesti järjestämällä
hintoja, menekkiä, tuotantoa. Sopimuksen
tekijät säilyttävät sisäisen itsenäisyytensä
ja sopivat esim. alimimiasta myyntihinnasta,
menekkialueen jakamisesta, tuotannon
suuruudesta j. n. e. K.-sanan sijasta
käytetään suomessa us. sanaa rengas.
K. ei ole niin kiinteä yhtymä kuin
trusti (ks. t.).
Kartesiuksen sukeltaja, Descartes’in
keksimä lelu ilman puristuvaisuuden
osoittamiseksi. Lasista puhallettu, ontto,
alapäässään reiällä varustettu nukke on
osaksi täytetty vedellä, osaksi ilmalla, ja
kelluu pullossa veden pinnalla. Kun
pullon suulle pingoitettua kalvoa painetaan,
niin ilma puristuu kokoon, vettä
tunkeutuu nuken sisälle, sen ominaispaino
lisääntyy, kunnes se uppoaa. Kojeen
muita nimityksiä: „viksari", ,,paholainen
pullossa".
Kartessi (ransk.), pienillä, n.
50-200 g:n painoisilla rauta- tai
sinkkikuulilla täytetty, päistään suljettu
pelti- tai sinkkipeltisilinteri, joita ennen
ammuttiin tykeistä. K. on nyk. käytännössä
olevan šrapnellin alkumuoto.
Kartio, pinta, jonka rajaton suora
piirtää, kääntyessään kiinteän pisteen,
k:n huipun varassa, liukuen pitkin
(umpinaista) käyrää, jonka taso ei sisällä
mainittua pistettä. Suora eri asennoissaan
on k:n sivu- l. emäviiva,
mainittu käyrä sen ohjaaja. K. ulottuu
huipusta molempiin suuntiin äärettömiin; se on
n. s. tasottuva pinta: sen saattaa
oikaista tasoon. Jos ohjaaja on ympyrä, niin
syntyy ympyrä-k. — Alkeisgeometriassa
nimitetään k:ksi tavallisesti ympyräkin, sen
huipun ja jonkin leikkaavan tason (k:n pohjan)
rajoittamaa kappaletta. K.-pinnan täten rajoitettua
osaa sanotaan silloin k:n vaipaksi, huipun
ja pohjan keskipisteen yhdistys-suoraa sen
akseliksi. Jos akseli yhtyy korkeuteen,
niin k. on suora, muuten vino.
Suoran k:n vaipan ala on y = πRS ja tilavuus
v = 1/3 • πR2K (S sivujana,
R pohjan säde, K korkeus).
Katkaistu k. on kahden yhdensuuntaisen
tason erottama k:n osa; näissä tasoissa olevat
rajakuviot ovat sen pohjat, niiden
kohtisuora etäisyys katkaistun k:n korkeus
(k) ja näiden väliin jäävä sivu viivan
osa sen sivujana (s).
|
Suora ympyräkartio.
|
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:14:57 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/2/0219.html