Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 465-466 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ketonit-Keuhkokalat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Ketonit, orgaanisia yhdistyksiä, joissa
CO-ryhmä yhdistää kaksi hiilivetytähdettä;
läheistä sukua aldehydeille. Syntyvät
m. m. sekundaaristen alkoholien
hapettumatuloksina. Sarjan yksinkertaisin
jäsen on asetoni.

Ketoosit, oksyketonit,
sokerilajit, jotka molekyylirakenteeltaan ovat
moniarvoisten alkoholien ketoneja.

Ketšua l. kechua, muinaisen
inkakansan kieli, jota vieläkin puhutaan
Etelä-Amerikan Andien keskiosissa.

Ketteler, Wilhelm Emanuel
von (1811-77), Mainzin piispa v:sta
1850, tunnettu sosiaalisista
harrastuksistaan, kulttuuritaistelussa
ultramontaanisen puolueen johtaja.

Kettil ks. Catillus.

Kettler, Gotthard (1517-87),
kalpaveljesten viimeinen suurmestari 1559-61,
senjälkeen Puolan alainen Kuurinmaan
herttua. Suosi uskonpuhdistusta.

Kettu l. repo (Canis vulpes),
koiransukuinen suippokuonoinen,
tuuheahäntäinen petoimettäväinen. Väri
punaisenruskea, korvat takaa mustat, rinta ja

Kettu. (Bruno Liljeforsin maalaus.)

hännänpää valkoiset. Ruumis 70-75 cm,
häntä n. 40 cm pitkä. Värimuunnoksia:
ruskea k.: rinta sinertävä, häntä ei
valkokärkinen; risti-k.: selässä tumma
pitkittäisjuova, lapojen kohdalla tumma
poikkijuova; hopea-k.: musta, selkä
hopeanhohtava, hännän kärki valkoinen,
turkki erittäin arvokas, arvokkaampi
kuin minkään muun eläimen, jonka
takia hopea-k:ua on alettu kasvattaa

Hopeakettu.

k.-tarhoissa, ensin Pohj.-Amerikassa,
sitten useissa Euroopan maissa, m. m.
Suomessa 1925; sini-k., naalin (ks. t.)
harmaansininen värimuunnos, jota
niinikään turkkinsa takia on viime aikoina
alettu tarhoissa kasvattaa.

Sinikettu.

Kettunen, Lauri (s. 1885),
kielentutkija. Prof. Tartossa 1919-25,
dosenttina Helsingissä v:sta 1914. Teoksia:
„Lautgeschichtliche untersuchung über
den kodaferschen dialekt", „Virolaissuom.
sanakirja", „Vatjan kielen äännehistoria",
„Viron kielen äännehistoria".

Kettu Repolainen, lukuisten
eläinsatujen sankari. Pohjoismaisissa,
eläinsaduissa K. R. esiintyy itseään
vahvemman, mutta tyhmemmän karhun
pettäjänä, Keski-Euroopassa suden. Ranskassa
kerättiin kettusadut kokoelmaksi „Renard
français". Taiteellisin muodostelma on
hollantilaisen Willemin (n. 1250),
saksaksi „Reineke Fuchs".

Ketunleipä, käenkaali (Oxalis
acetosella), pieni valkokukkainen
vanakasvi, jonka 3-sormiset lehdet ovat
happamia suuren oksaalihaponpitoisuutensa
vuoksi. Lähisukuisia lajeja koristuskasveina.

Ketunmyrkky, Strychnos nux vomica
puun siemenistä valmistettu myrkyllinen
jauhe, jota lihaan sekoitettuna
käytetään kettujen myrkyttämiseen. K:nä
käytetään myös strykniiniä.

Keuhkogangreeni, keuhkomätä (ks. t.).

Keuhkoinfarkti (lat.),
keuhkosalpauspesäke, jonkun keuhkon
verisuonen tukkeutumisesta aiheutunut
paikallinen tulehdus.

Keuhkokalat (Dipnoi), kiduksilla ja
ajoittain keuhkojen tavoin toimivalla
uimarakolla hengittäviä kaloja,
eräänlainen kiillesuomuisten kalojen ja
sammakkoeläinten väliryhmä. Pyrstö
difyserkkinen (vrt. Kalat), sieraimet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>