Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 467-468 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Keuhkokalvo-Keuhkot

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

parilliset, suuonteloon avautuvat. Parilliset,
evät kaukana toisistaan, rakenteeltaan
hyvin yksinkertaiset. Verenkierto
kaksinkertainen, sydämen eteinen
vaillinaisesti kaksilokerolnen. Nyk. k:oja on
3 sukua. Austr. barramunda l.
djelleh (Ceratodus Forsteri) on
isosuomuinen, n. 2 m pitkä, „keuhko" pariton.
Afr. k. l. mutakalat (Protopterus
annectens ja P. amphibius) ovat
pienisuomuisia, 1-2 m pitkiä, parilliset
evät rihmamaiset, uimarakko pitkittäin kahtia
jakautunut. Brasiliassa elävä suomusalamanteri
(Lepidosiren paradoxus) on afr. sukulaisensa
kaltainen, uimarakko pariton. Kalkki k. elävät
joissa ja järvissä, jotka pouta-aikana kuivuvat,
ja tällöin k. hengittävät „keuhkoillaan".

Protopterus annectens.

Keuhkokalvo, keuhkopussi (ks. t.).

Keuhkokatarri, bronkiitti (ks. t.).

Keuhkokotilot (Pulmonata), maalla
tai suolattomassa vedessä eläviä kotiloita,
joiden ilmalla täyttynyt vaippaontelo
toimii keuhkon tavoin. Kaksineuvoisia.
K:ta ovat m. m. etanat, lima- ja kiekkokotilot.

Keuhkokuolio, keuhkomätä (ks. t.).

Keuhkokutistuma, taudillinen
muutos keuhkojen kudoksessa; ilmenee siten,
että keuhko tai sen osa kutistuu
kudoksen tiivistyessä ja kovetessa. On
useimmin keuhkotaudin aiheuttama.

Keuhkokuume l. keuhkotulehdus
(pneumonia), äkillinen, ankara,
bakteerien aiheuttama kuumetauti, jonka
puhkeamisessa vilustuminen usein on
myötävaikuttavana tekijänä. K:lle
ominaista on ruosteenpunaisten yskösten
lohkeaminen. Terve sydän on tärkeä taudin
voittamisen edellytys, siksi sydänvikaisten,
juomarien ja vanhojen henkilöiden
k. usein päättyy kuolemaan. — Eläinl.
Kotieläimissä, useimmiten hevosissa,
ilmenevä k. on keuhkojen tulehtumista, joka
on seurauksena keuhkokatarrista,
sisäänhengitetyistä ruuanosasista,
tartunta-aineista y. m. s. Oireet ovat
ruumiinlämmön kohoaminen, yskä,
hengenahdistus ja yleinen kuihtuminen.
Tauti voi parantua täydellisesti tahi
aiheuttaa, varsinkin hevosissa,
yhtämittaista hengenahdistusta.

Keuhkolaajennus, keuhkoemfyseema,
se keuhkojen sairaalloinen tila
(usein myös vanhuudenilmiö), jolloin
keuhkorakkulat ovat menettäneet
luontaisen kimmoisuutensa ja jäävät
uloshengittäessä luonnottoman väljiksi.
K. johtuu usein keuhkojen rasittumisesta
(lasinpuhaltajilla) tai pitkällisestä
keuhkokatarrista. Monesti siihen liittyy
useiden keuhkorakkuloiden väliseinien
puhkeaminen ja häviäminen.

Keuhkolaskimot, 2 kummastakin
keuhkosta, kuljettavat keuhkoissa
happeutuneen veren sydämen vasempaan
eteiseen.

Keuhkomätä, keuhkokuolio,
keuhkogangreeni, mätänemisbakteerien
aiheuttama keuhkojen mätäneminen; päättyy
useimmiten kuolemaan.

Keuhkopussi, keuhkokalvo,
keuhkojen ulkopintaa ja rintaontelon
sisäpintaa verhoava ohut kalvo.

Keuhkopussintulehdus (pleuritis)
alkaa keuhkopussin verisuonien täyttymisellä;
syyaineen erottuessa verestä muodostuu
keuhkopussin pinnalle fibriinikerros (kuiva k.);
usein tauti jatkuu tämän jälkeen niin, että
pussiin tihkuu heramaista tai veristä tai
märkämäistä nestettä. K:n yleisimpänä syynä on
tuberkuloosi. Tauti alkaa tav. vähitellen,
toisinaan taas äkillisellä kuumeella.

Keuhkorutto, ruttotaudinpesäkkeiden
esiintyminen keuhkoissa.

Keuhkosammal (Marchantia polymorpha),
muuan yleinen sekovartinen, leveä maksasammal.

Keuhkot, ilmaa hengittävien
selkärankaisten hengityselimet. K. ovat
homologisia kalojen uimarakon kanssa, ja
keuhkokaloilla uimarakko toimiikin
ajoittain hengityselimenä. — Sikiöillä
ne kehittyvät kahdesta etusuolen
pullistumasta, jotka ovat nielun
yhteydessä henkitorven ja
kurkunpään välityksellä.
Sammakkoeläinten k. ovat
sileäpintaisia tai verkkopoimuisia
pusseja. Matelijain k. ovat
runsaammin poimuttuneet, mutta
alkuperäisen pussin ontelo on monella
vielä selvästi havaittavissa. Linnuilla
henkitorven haarat, bronkiat,
jakautuvat sivuhaaroihin ja nämä
haaroittuvat yhä hienommiksi; kustakin
pikkuhaarasta lähtee samansuuntaisia
hienoja keuhkopillejä, jotka ovat
toistensa yhteydessä hienonhienoilla
ilmatiehyillä; keuhkoihin yhtyvät ilmapussit,
joiden seinämät ovat verisuonista köyhät.

Bronkia rakkuloineen (14 kert. suur.), a bronkia, b yksityinen, c ryhmä rakkuloita.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>