Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 825-826 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kurkkuäänne-Kursiivikirjoitus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kurkkuäänne, laryngaali (ks. t.).

Kurkunpää (larynx), henkitorven ylin
osa, joka toimii sekä hengitystienä että
äänielimenä. Sen seinämät ovat rustojen,
sidekalvojen ja lihasten muodostamat, sisältä
limakalvolla verhotut. Sen rustot ovat:

Kurkunpää edestä. 1 kieliluu, 2 kilpirusto, 3 sormusrusto.

kilpirusto, jonka muodostaa 2 neliömäistä
levyä k:n kummallakin sivulla (näiden levyjen
välinen särmä näkyy miehillä n. s. Aatamin
omenana), sormusrusto, sormuksen
muotoinen rustorengas, henkitorven ylimmästä
renkaasta muodostunut, kannurusto, pieni,
parillinen, liikkuva, ääni jänteiden jännitystä
muutteleva, sormusruston yläreunaan niveltyvä
rusto ja k:n yläosassa oleva kurkunkansi,
joka niellessä sulkee nielusta k:hän johtavan aukon
estäen ruoan joutumasta henkitorveen. K:n ontelon
keskikohdalla ovat edestä taaksepäin kulkevat
äänijänteet.

Äänirako suljettuna, 1 kurkunkansi ylhäältäpäin, 2 äänijänteet, 3 limakalvon poimu.

Kurmitsat (Charadrius), lyhytnokkaisia
kahlaajia, joilla ei ole takavarvasta. Suomessa:
pienet, västäräkin kokoiset mustarintaiset,
valkoseppeleiset tylli-k. (Ch. hiaticula)
ja pikku-k. (Ch. curonicus), rastaan
kokoinen, kirjava kerä-k. (Ch. morinellus)
ja sitä vähän suurempi tunturi-k.
(Ch. apricarius); 2 viimeksimainittua tunturien
asukkaita, pikku-k. Etelä-Suomessa, tylli-k. levinnyt
kautta koko maan. — K.-nimitystä käytetään myös heimosta
Charadriidœ, johon edellämainitun suvun
ohella kuuluvat m. m. töyhtöhyyppä ja
rantaharakka (ks. n.).

Tyllikurmitsa.

Kurnaali, kurri, separoidun maidon
pilkallinen nimitys.

Kuroki, Tamemoto (1844-1923).
jap. kenraali. Valloitti 1895 Vei-hai-vein,
tunkeutui ven.-jap. sodassa Jalujoen
poikki Mantšuriaan.

Kuropatkin [-pa’t-], Aleksej
Nikolajevitš (1848-1925), ven. kenraali.
Sotaministerinä 1898-1904, ylipäällikkönä
ven.-jap. sodassa 1904-05, tästä toimesta
erotettuna 1:sen armeijan päällikkönä,
maailmansodassa m. m. 1916 ylipäällikkönä
pohjoisella rintamanosalla, 1916-17
Turkestanin kenraalikuvernöörinä. Julkaissut
laajan teoksen Japanin sodasta (saksan.).

Kurošivo l. Kurošio (jap. = „musta
virta"), lämmin merivirta, joka alkaa
Filippiinien kohdalta, kulkee Japanin
saarten itärantaa pitkin, kääntyy
Jokohaman kohdalla itään; haarake kääntyy
Koreansalmesta Japaninmereen.

Kurpat (Scolopacidæ), kahlaajaheimo,
johon meikäläisestä linnustolta kuuluvat
m. m., sirriäisen, viklan, rantasivin,
suokukon, kuovin, taivaanvuohen ja kurpan
suvut. vrt. Lehtokurppa.

Kurpitsa (Cucurbita),
kurkkukasvisuku; rentoja ruohokasveja, joilla
sormiliuskaiset lehdet, haaraiset karhet, isot
keltaiset kukat ja tav. suuret hedelmät.
Tavallinen k., pumppu l. manteli-k.
(C. pepo) on todennäköisesti Amerikasta
kotoisin; meilläkin viljellään useita laatuja.
Jättiläis- l. sentneri-k:n (C. maxima)
pyöreähköt hedelmät saattavat painaa toista sataa
kiloa; lienee kotoisin Länsi-Afrikasta.
Vanhan maailman kuumissa osissa kasvavien
pullo-k:in hedelmäin seinämä
on kivikova, minkä vuoksi kuoria käytetään
juoma- y. m. astioina, n. s. kalebasseina (ks. t.).

Jättiläiskurpitsoja.

Kurrenttikirjoitus (lat.), tav. kynäkirjoitus.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>