Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Lainiojoki-Laintulkinta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
nostettu, antaa oikeus sekä maalla että
kaupungissa hakijalle kiinnekirjan.
— Palstatilan ja asutustilan saanto
huudatetaan vain kerran eikä kiinnekirjaa
anneta (Maakaari 1:nen, 2:nen
sekä 4:s luku; Asetus 13/6 1800).
Lainiojoki, Ruotsin Lapissa,
Tornionjoen lisäjoki vasemmalta, 210 km.
Lainkonkurenssi. L. sanotaan olevan
olemassa, kun rikolliseen tekoon, joka
aikaansaa vain yhden oikeudenloukkauksen
ja siis käsittää vain yhden rikoksen,
voidaan ainakin näennäisesti sovelluttaa
useita lainpaikkoja.
Lainkäyttö, se valtiovallan toiminnan
osa, jonka tarkoituksena on kulloinkin
kysymyksessä olevassa tositapauksessa
vahvistaa, mitä siinä on oikeana, s. o.
voimassa olevan lain mukaisena
pidettävä. L:öä harjoittavat yleiset
tuomioistuimet, erikoistuomioistuimet sekä
erinäiset hallintoviranomaiset ja Korkein
Hallinto-oikeus.
Lainlukija. Uudemmalla ajalla,
1600-luvun lopulle asti, oli Ruotsissa ja
Suomessa tavallista, että tuomarintoimiin
nimitettiin henkilöitä, joilla ennestään
oli muu korkeampi virka. Tämän johdosta
laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirat
jäivät hoitamatta tai annettiin ne,
maksamalla osa virkatuloista korvaukseksi,
lainlukijain hoidettaviksi, jotka
olivat siis varsinaisten tuomarien sijaisia
ja heidän valitsemiaan. L:t olivat
tavallisesti toimeensa kykenemättömiä.
Lainopillinen Yhdistys ks. Suomen
Lainopillinen Yhdistys ja Suomalainen
Lakimiesten Yhdistys.
Lainoppi, lakitiede (ks. t.).
Lainselitys, valtiovallan sitova
tahdonilmaus siitä, miten jokin epäselvä ja
eriävää tulkintaa aiheuttava laki on
käsitettävä, N. s. autenttinen l., jolla
tarkoitetaan sellaista lainsäädäntötoimenpidettä,
joka velvoittaa asianomaisia noudattamaan l:ssä
julkilausuttua käsitystä lainmääräyksen
sisällyksestä, voi tapahtua ainoastaan samassa
järjestyksessä kuin uuden lain säätäminen tai
vanhan muuttaminen (H. M. 17/7 1919, 2 ja
18 §:t ja V. J. 27/6 1906, 29 §, muutettuna
29/5 1918, sekä 57 ja 60 §:t).
Lainsuomennokset, Ruotsin vallan
aikaiset. Kristofer Baijerilaisen 1442
vahvistaman maanlain ovat suomentaneet
m. m. ,,Herra Martti" (ks.
Martti) n. 1548 (julk. 1905), hänen
käännöksensä pohjalla Ljungi Tuomaanpoika
1601 (julk. 1852) — hän suomensi myös
kaupunginlain 1609 (julk. 1852) — sekä
Abraham Kollanius molemmat lait
1648 (julk. 1926). V:n 1734 lain suomensi
Samuel Forseen 1738 (julk. 1759,
korjattu laitos 1808). V:n 1686 Kirkkolain
suomennoksen julk. Henrik Florinus
1688 ja Ruotsin valtakunnan perustuslakien
suomennoksen Arvid Carlbohm 1765.
Yksityisiä asetuksia on v:sta 1615 lähtien
julkaistu suomeksi melkoinen määrä,
m. m. Hartikka Speitzin toimesta;
vanhin suomenk. kuninkaankirje on v:lta 1555.
Lainsäädäntö, se valtiovallan toiminta,
jolla valtiossa voimassa oleviksi aiotut
oikeussäännökset luodaan. 17/7 1919
H. M:n 2 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa
käyttää Eduskunta yhdessä Presidentin
kanssa ja 28 §:n mukaan Presidentillä
on, mikäli ei ole toisin säädetty tai sitä
oikeutta ole uskottu Valtioneuvostolle,
oikeus antaa asioista, jotka ennestään
ovat hallinnollisilla säännöksillä
järjestetyt, asetuksella tarkempia
määräyksiä lakien täytäntöönpanosta,
valtion omaisuuden hoidosta sekä
hallintovirastojen ja yleisten laitosten
järjestysmuodosta ja toiminnasta, n. s.
hallinnollinen eli taloudellinen l.,
Niitä oikeussäännöstöjä, jotka ovat
syntyneet Eduskunnan ja Presidentin
yhteisen l.-vallan käyttämisen kautta,
nimitetään nykyisin laeiksi,
Presidentin antamia säännöstöjä
asetuksiksi ja Valtioneuvoston
antamia Valtioneunoston päätöksiksi.
Lainsäädäntökausi, aika, joksi
Eduskunnan jäsenet valitaan ja jonka heidän
toimivaltansa kestää. 20/7 1906 V. J:n
3 §:n mukaan edustajat valitaan joka
kolmas vuosi, ellei Eduskuntaa ole
hajoitettu, ja alkaa edustajan toimivalta
silloin, kun hänet on julistettu valituksi, ja
kestää siihen asti, kunnes sen jälkeen on
uudet vaalit suoritettu.
Lainsäädäntöoikeus, valtiosäännössä
myönnetty julkinen toimivalta, jonka
nojalla jonkun valtio-orgaanin tehtävänä
on käyttää lainsäädäntövaltaa. 17/7 1919
H. M:n 2 §:n 2 momentin mukaan
lainsäädäntövaltaa käyttää Eduskunta
yhdessä Presidentin kanssa.
— Lainsäätäjä, valtio-orgaani, jolle
lainsäädäntötehtävä kuuluu, ks.
Lainsäädäntöoikeus. — Laintarkastus,
johonkin lakiin tarpeelliseksi katsottujen
muutosten tai uudistusten tekemistä
tarkoittava lainsäädäntötoimi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
