Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Merenkulkuhallinto-Meri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Merenkulkuhallinto. M:oa hoitaa,
lähinnä Kauppa- ja Teollisuusministeriön
alaisena Merenkulkuhallitus.
Sen tehtävänä on m. m. hoitaa luotsi- ja
majakkalaitoksen hallintoa, valvoa
merenkulkua, laivanrakentamista,
aluksenmittausta, alustentarkastusta ja
lastimerkkien asettamista, huolehtia valtion
jäänsärkijäaluksista, valvoa
merenkulkuoppilaitosten toimintaa, pitää huolta
valtion satamain hallinnosta, valvoa
merimieshuoneiden sekä kuntain ja yksityisten
satamain hoitoa y. m. Merenkulkuhallituksessa
(per. 1917), jonka muodostavat pääjohtaja
päällikkönä sekä kaksi merenkulkuneuvosta
jäseninä, ja johon kuuluu virkamiehinä
merikartastolaitoksen päällikkö,
merenmittausretkikuntain päälliköt,
merenkulunylitarkastaja, sihteeri, notaari,
kamreereja, laivainsinööri, aluksenmittaustarkastaja,
luotsauspäällikköjä y. m., on
kolme osastoa: luotsi- ja majakka-,
merenkulku- ja kansliaosastot.
Paikallisen merenkulun valvontaa varten on
maa jaettu merenkuluntarkastajien
johtamiin merenkulkupiireihin.
Valtion satamain hallintoa hoitavat
satamakapteenit (Asetus
m:sta 26/10 1925, muutettu 29/10 1926).
Merenkulkuoikeus, laveammassa
merkityksessä se osa kansainvälistä
merioikeutta, joka järjestää oikeuden kulkea
merellä; ahtaammassa merkityksessä ne
säännökset, jotka tarkoittavat laivain
yhteentörmäyksen estämistä.
Merenkulkuoppilaitokset. M:ia on
Suomessa merenkulkuopistoja,
suomenk. Raumalla ja ruotsink. Turussa,
ja merenkulkukouluja, suomenk.
Kuopiossa ja Viipurissa, ruotsink.
Loviisassa sekä kaksikielinen Turussa.
Merenkulkusopimus, valtioiden
välinen sopimus, joka kohdistuu
merenkulkuun. M. sisältyy usein
kauppasopimukseen (ks. t.).
Merenkulkusäännöt, 4/11 1921
annetulla asetuksella vahvistetut säännöt
alusten yhteentörmäyksen estämiseksi.
Merenkurkku, Pohjanlahden kapein
kohta Vaasan ja Uumajan välillä.
Ruotsiin kuuluva Holmön saari jakaa sen
itäiseen ja läntiseen M:uun. Suomen
puolella laaja saaristo, suurimmat saaret
Raippaluoto (ruots. Replot) ja Björkö.
— Maankohoaminen on M:n tienoilla
nopeampi kuin muualla Suomen rantamilla:
Suomen puolella 0.9 m, Ruotsin puolella
1 m 100 v:ssa. vrt. Pohjanlahti.
Merentutkimuslaitos, Helsingissä,
valtion, per. 1918 Hydrografis-biologisen
Komissionin sijalle johtamaan ja
suorittamaan merien yleistä tilaa,
vedenkorkeus-, virta- ja jääsuhteita ynnä näiden
yhteydessä olevia kysymyksiä koskevia
tieteellisiä tutkimuksia ja edustamaan
Suomea tämän alan kansainvälisessä
yhteistyössä. Osastot: vedenkorkeus-,
jää- ja kemiallinen osasto, Osastonjohtajain
virkanimitys talassologi.
Merenvaha, sepioliitti,
talkin sukuinen magnesiumkivennäinen
(H4Mg2Si3O10), tiivis, kellertävän valkea,
himmeäkiiltoinen, tuntuu rasvaiselta.
Sitä on paikoitellen Vähässä-Aasiassa,
Määrissä y. m. serpentiinikallioiden
läheisyydessä. Käytetään piipunpesien ja
kaikenlaisten pienten koruesineiden
valmistukseen.
Merežkovskij [-o’-], Dmitrij
Sergejevitš (s. 1866), ven. kirjailija.
Julk. laajan hist. romaanitrilogian
„Kristus ja Antikristus": I. „Jumalien
kuolema" (Julianus Luopio), II.
„Ylösnousseet jumalat" (Leonardo da Vinci),
III. „Antikristus" (Pietari Suuri ja
hänen poikansa Aleksei) (suomen:t), myös
teoksia Tolstojsta ja Dostojevskijsta. M:n
tuotannon perusajatuksena on
pakanuuden ja kristinuskon sulattaminen
„kolmanneksi valtakunnaksi".
Meri, mantereita ympäröivä
yhtenäinen vesijoukkio. M:n ja mannerten
jakautumisesta maapallolla ks. Maa,
II osa, p. 1275. Mantereet jakavat m:n
kolmeen suureen valtamerialtaaseen:
1) Tyyneenmereen l. Isoon-Valtamereen,
johon etelässä liittyy Etelä-Jäämeri,
2) Atlantin valtamereen, johon
pohjoisessa liittyy Pohjois-Jäämeri ja
etelässä Etelä-Jäämeri, ja 3) Intianmereen,
johon etelässä liittyy Etelä-Jäämeri.
Valtameristä syvälle mantereihin pistäviä
suuria lahtia l. sivumeriä sanotaan
välimeriksi, jos ne ovat kahden tai
useamman maanosan välillä (Välimeri,
Amerikan välimeri ja Austraal-aasialainen
välimeri), sisämeriksi, jos ne ovat
maanosien sisässä, kapeahkojen salmien
yhdistäminä valtamereen (Itämeri,
Hudsoninlahti) ja reuna- l. rantameriksi,
kun ne reunustavat mannerten laitoja (Aasian
itärannikon m:t, Pohjanmeri). — Mannerten
reunat laskevat joks. loivasti m:een n. 200 m:n
syvyyteen; siihen asti ulottuu n. s.
mannerlaaka l. mannertasanne.
Siitä alkaa jyrkkä rinne ulottuen
n. 2.500 m:n syvyyteen; se on n. s.
mannerrinne ja sen ulkopuolella on
syvänmeren tasanne. Syväksimereksi
sanotaan kumminkin yleensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
