Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Meriahven-Merihätä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
merta, jonka syvyys on yli 400 m
Merenpohja on epätasainen, ei
kumminkaan siinä määrin kuin maan pinta;
syvin tähän asti mitattu kohta, 9,788 m,
on Filippiinien itäpuolella. Matalan
meren pohjalla on jokien tuomaa tai
tyrskyn irroittamaa hiekkaa, savea ja
lietettä; lähinnä sen edustalla olevan
syvänmeren pohja on sinistä
syvänmeren savea (hienointa jokien
tuomaa lietettä), sen ulkopuolella olevilla
laajoilla alueilla globigerina-liejua
(ks. t.) ja 5,000 m:iä syvemmällä
n. s. punaista syvänmeren savea
(kivennäisaineksia). — Meriveden
suolanpitoisuus on keskimäärin n. 3,5 %,
kuuman vyöhykkeen m:issä, joihin ei
laske paljon jokia, 4:kin %, kylmemmillä
ja runsassateisilla seuduilla taas
vähempi (Itämeren pohjoisosassa 0,5 %,
Pohjanlahden pohjoisperukassa 0,3 %).
Suurin osa meriveden suoloista on
keittosuolaa (78 %). Pintaveden lämpö on
suurin tropiikkien merenlahdissa
(Persianlahdessa +34°), alhaisin Jäämerissä
(jopa —2°). Syvänmeren pohjaveden
lämpö vaihtelee +2°:n ja —1,6°:n
välillä. — M:n pinnalla on havaittavissa
kolmenlaista liikettä: aaltoileminen,
vuorovesi ja merivirrat (ks. t.).
Meriahven (Morone labrax), ahvenen
sukuinen lähes 1 m:n pituinen ja 10 kg:n
painoinen syötävä kala. Selkä sinertävän
harmaa, kyljet hopeanhohtoiset, vatsa
valkoinen. Välimeressä, Atlantissa.
Merialpit, alppiryhmä Länsialppien
eteläpäässä.
Merian, sveits. taiteilijaperhe.
Matthäus M. (1593-1650) kaiversi
kaupunki-, maisema- ja muotokuvia, hänen
tyttärensä Maria Sibylla (1647-1717)
kasveja ja hyönteisiä, samalla luonnontutkija,
Meriankerias (Conger vulgaris),
ankeriaan heimoon kuuluva merikala, joka voi
tulla lähes 3 m pitkäksi ja 50 kg:n
painoiseksi. Melkein kaikissa merissä,
kylmimpiä lukuunottamatta; eksynyt
harvoin Itämereen.
Meriankkuri, ajoankkuri,
leijantapainen koje, joka veden pinnalla kelluen
pitää myrskyssä aluksen keulaa tuulta
kohden. Se valmistetaan pingoittamalla
riukuristikkoon purjekangasta, Ristikon
yhteen reunaan sidotaan kiviä tai rautaa
painoksi, jotta ankkuri pysyisi syrjällään
vedessä. Alukseen se kiinnitetään köydellä.
Mérida [-δa]. 1. Kaup. Länsi-Espanjassa,
Guadianan varrella. Raunioita roomalaisajalta.
12,000 as. — 2. Kaup. Meksikossa, Yukatanin
niemimaan pohjoisosassa. Sisalhampun kauppaa,
teoll. 60,000 as.
Meridiaani (lat.), puolipäiväpiiri.
1. Maan napojen kautta kulkeva
isoympyrä, jonka pisteissä aurinko on
yhtaikaa korkeimmillaan; myös tämän
kuva (projektsioni) taivaanpallolla. M.
määrää paikkakunnan maant. pituuden.
Nolla-m:na käytetään yl. Greenwichin
kautta kulkevaa m:ia. — 2. Se suunta,
johon magneettineula asettuu kyseellisellä
paikkakunnalla, magneettinen m.
— Meridiaaniympyrä, tähtit. koje, jolla
voidaan määrätä tähden deklinatsioni
sekä kulminatsioniaika ja -korkeus.
Pääosana kaukoputki, joka voi liikkua
ainoastaan meridiaanitasossa.
Meridies (lat.), keskipäivä, etelä;
ante meridiem (lyh. a. m.),
ennen puoltapäivää; post meridiem
(p. m.), jälkeen puolenpäivän.
— Meridionaalinen, eteläinen.
Meriekipaaši, suom. meriväki. V. 1831
asetettiin ensim. suom. m. sekä 1854
toinen, joka lakkautettiin 1856. Ensim.
m. hajoitettiin 1880.
Merihevonen (Hippocampus antiquorum),
särmäneulan sukuinen n. 16 cm pitkä kala, jonka
pää muodostaa suoran kulman vartalon kanssa
muistuttaen hevosen päätä ja kaulaa. Ruumiissa
on vedessä heiluvia iholiuiskoja, pyrstö on mainio
tarttumaelin, jonka m. voi kiertää vesikasvien
ympärille. Naaras laskee mätimunansa koiraskalan
vatsapuolella olevaan pussiin, jossa ne kehittyvät
poikasiksi. Välimeressä, Atlantissa, troopillisissa
merissä.
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
